II Samuel 22

RAB, Davut’u bütün düşmanlarının ve Saul’un elinden kurtardığı gün Davut RAB’be şu ezgiyi okudu.

Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,

Şöyle dedi: “RAB benim kayam, sığınağım, kurtarıcımdır,

Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;

Tanrım, kayamdır, O’na sığınırım, Kalkanım, güçlü kurtarıcım, Korunağım, sığınacak yerimdir. Kurtarıcım, zorbalıktan beni sen kurtarırsın!

Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.

Övgüye değer RAB’be seslenir, Kurtulurum düşmanlarımdan.

Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.

Çünkü ölüm dalgaları beni kuşattı, Yıkım selleri bastı,

Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.

Ölüler diyarının bağları sardı, Ölüm tuzakları çıktı karşıma.

Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.

Sıkıntı içinde RAB’be yakardım, Tanrım’a seslendim. Tapınağından sesimi duydu, Haykırışım kulaklarına ulaştı.

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.

O zaman yeryüzü sarsılıp sallandı, Titreyip sarsıldı göklerin temelleri, Çünkü RAB öfkelenmişti.

Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.

Burnundan duman yükseldi, Ağzından kavurucu ateş Ve korlar fışkırdı.

Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

Kara buluta basarak Gökleri yarıp indi.

Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

Bir Keruv’a binip uçtu, Rüzgarın kanatları üstünde belirdi.

Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.

Karanlığı örtündü, Kara bulutları kendine çardak yaptı.

Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.

Varlığının parıltısından Korlar savruluyordu.

Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.

RAB göklerden gürledi, Duyurdu sesini Yüceler Yücesi.

Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.

Savurup oklarını düşmanlarını dağıttı, Şimşek çaktırarak onları şaşkına çevirdi.

Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.

RAB’bin azarlamasından, Burnundan çıkan güçlü soluktan, Denizin dibi göründü, Yeryüzünün temelleri açığa çıktı.

Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.

RAB yukarıdan elini uzatıp tuttu, Çıkardı beni derin sulardan.

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.

Beni zorlu düşmanımdan, Benden nefret edenlerden kurtardı, Çünkü onlar benden daha güçlüydü.

Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.

Felaket günümde karşıma dikildiler, Ama RAB bana destek oldu.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

Beni huzura kavuşturdu, Kurtardı, çünkü benden hoşnut kaldı.

Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.

RAB doğruluğumun karşılığını verdi, Beni temiz ellerime göre ödüllendirdi.

Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

Çünkü RAB’bin yolunda yürüdüm, Tanrım’dan uzaklaşarak kötülük yapmadım.

Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.

O’nun bütün ilkelerini göz önünde tuttum, Kurallarından ayrılmadım.

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,

O’nun önünde kusursuzdum, Suç işlemekten sakındım.

Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:

Bu yüzden RAB beni doğruluğuma Ve gözünde pak yaşayışıma göre ödüllendirdi.

Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.

Sadık kuluna sadakat gösterir, Kusursuz olana kusursuz davranırsın.

Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.

Pak olanla pak olur, Eğriye eğri davranırsın.

Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.

Alçakgönüllüleri kurtarır, Gururluları gözler, gururunu kırarsın.

Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.

Ya RAB, ışığım sensin! Karanlığımı aydınlatırsın.

Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.

Desteğinle akıncılara saldırır, Seninle surları aşarım, Tanrım.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.

Tanrı’nın yolu kusursuzdur, RAB’bin sözü arıdır. O kendisine sığınan herkesin kalkanıdır.

Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.

Var mı RAB’den başka tanrı? Tanrımız’dan başka kaya var mı?

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?

Sığınağım Tanrı’dır, Yolumu doğru kılan O’dur.

Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.

[] Ayaklar verdi bana, geyiklerinki gibi, Doruklarda tutar beni.

Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.

Bana savaşmayı öğretti, Kollarımla tunç bir yayı gereyim diye.

Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.

Bana zafer kalkanını bağışlarsın, Alçakgönüllülüğün beni yüceltir.

Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.

Bastığım yerleri genişletirsin, Burkulmaz bileklerim.

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.

Düşmanlarımı kovalayıp yok ettim, Hepsi yok olmadan geri dönmedim.

Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.

Onları ezip yok ettim, kalkamaz oldular, Ayaklarımın altına serildiler.

Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.

Savaş için beni güçle donattın, Bana başkaldıranları önümde yere serdin.

Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

Düşmanlarımı kaçmak zorunda bıraktın, Benden nefret edenleri yok ettim.

Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.

Feryat ettiler, ama kurtaran çıkmadı; RAB’bi çağırdılar, ama O yanıt vermedi.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

Yerin tozu gibi onları ezdim, Sokak çamuru gibi ayağımın altında çiğnedim.

Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.

Halkımın çekişmelerinden beni kurtardın, Uluslara önder olarak beni korudun, Tanımadığım halklar bana kulluk ediyor.

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

Yabancılar bana boyun eğiyor, Duyar duymaz sözümü dinliyorlar.

Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.

Yabancıların betleri benizleri attı, Titreyerek çıkıyorlar kalelerinden.

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.

RAB yaşıyor! Kayam’a övgüler olsun! Yücelsin kurtarıcım, Kayam Tanrım!

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!

O’dur öcümü alan, Halkları bana bağımlı kılan.

Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,

Düşmanlarımdan kurtarır, Başkaldıranlardan üstün kılar beni, Zorbaların elinden alır.

Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

[] Bunun için uluslar arasında sana şükredeceğim, ya RAB, Adını ilahilerle öveceğim.

Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.

RAB kralını büyük zaferlere ulaştırır, Meshettiği krala, Davut’a ve soyuna Sonsuza dek sevgi gösterir.”

Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.