Psalms 2

¿POR qué se amotinan las gentes, Y los pueblos piensan vanidad?
Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
Estarán los reyes de la tierra, Y príncipes consultarán unidos Contra JEHOVÁ, y contra su ungido, diciendo:
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
Rompamos sus coyundas, Y echemos de nosotros sus cuerdas.
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
El que mora en los cielos se reirá; El Señor se burlará de ellos.
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
Entonces hablará á ellos en su furor, Y turbarálos con su ira.
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
Yo empero he puesto mi rey Sobre Sión, monte de mi santidad.
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
Yo publicaré el decreto: JEHOVÁ me ha dicho: Mi hijo eres tú; Yo te engendré hoy.
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
Pídeme, y te daré por heredad las gentes, Y por posesión tuya los términos de la tierra.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
Quebrantarlos has con vara de hierro: Como vaso de alfarero los desmenuzarás.
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
Y ahora, reyes, entended: Admitid corrección, jueces de la tierra.
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
Servid á JEHOVÁ con temor, Y alegraos con temblor.
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
Besad al Hijo, porque no se enoje, y perezcáis en el camino, Cuando se encendiere un poco su furor. Bienaventurados todos los que en él confían.
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.