Psalms 107

ALABAD á JEHOVÁ, porque es bueno; Porque para siempre es su misericordia.

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Digan lo los redimidos de JEHOVÁ, Los que ha redimido del poder del enemigo,

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

Y los ha congregado de las tierras, Del oriente y del occidente, Del aquilón y de la mar.

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

Anduvieron perdidos por el desierto, por la soledad sin camino, No hallando ciudad de población.

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

Hambrientos y sedientos, Su alma desfallecía en ellos.

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

Habiendo empero clamado á JEHOVÁ en su angustia, Librólos de sus aflicciones:

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

Y dirigiólos por camino derecho, Para que viniesen á ciudad de población.

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

Alaben la misericordia de JEHOVÁ, Y sus maravillas para con los hijos de los hombres.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Porque sació al alma menesterosa, Y llenó de bien al alma hambrienta.

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

Los que moraban en tinieblas y sombra de muerte, Aprisionados en aflicción y en hierros;

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

Por cuanto fueron rebeldes á las palabras de JEHOVÁ, Y aborrecieron el consejo del Altísimo.

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

Por lo que quebrantó él con trabajo sus corazones, Cayeron y no hubo quien los ayudase;

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

Luego que clamaron á JEHOVÁ en su angustia, Librólos de sus aflicciones.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

Sacólos de las tinieblas y de la sombra de muerte, Y rompió sus prisiones.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

Alaben la misericordia de JEHOVÁ, Y sus maravillas para con los hijos de los hombres.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Porque quebrantó las puertas de bronce, Y desmenuzó los cerrojos de hierro.

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

Los insensatos, á causa del camino de su rebelión Y á causa de sus maldades, fueron afligidos.

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

Su alma abominó toda vianda, Y llegaron hasta las puertas de la muerte.

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

Mas clamaron á JEHOVÁ en su angustia, Y salvólos de sus aflicciones.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Envió su palabra, y curólos, Y librólos de su ruina.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

Alaben la misericordia de JEHOVÁ, Y sus maravillas para con los hijos de los hombres:

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

Y sacrifiquen sacrificios de alabanza, Y publiquen sus obras con júbilo.

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

Los que descienden á la mar en navíos, Y hacen negocio en las muchas aguas,

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

Ellos han visto las obras de JEHOVÁ, Y sus maravillas en el profundo.

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

Él dijo , é hizo saltar el viento de la tempestad, Que levanta sus ondas.

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

Suben á los cielos, descienden á los abismos: Sus almas se derriten con el mal.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

Tiemblan, y titubean como borrachos, Y toda su ciencia es perdida.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

Claman empero á JEHOVÁ en su angustia, Y líbralos de sus aflicciones.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Hace parar la tempestad en sosiego, Y se apaciguan sus ondas.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

Alégranse luego porque se reposaron; Y él los guía al puerto que deseaban.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

Alaben la misericordia de JEHOVÁ, Y sus maravillas para con los hijos de los hombres.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

Y ensálcenlo en la congregación del pueblo; Y en consistorio de ancianos lo alaben.

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

Él vuelve los ríos en desierto, Y los manantiales de las aguas en secadales;

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

La tierra fructífera en salados, Por la maldad de los que la habitan.

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

Vuelve el desierto en estanques de aguas, Y la tierra seca en manantiales.

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

Y allí aposenta á los hambrientos, Y disponen ciudad para habitación;

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

Y siembran campos, y plantan viñas, Y rinden crecido fruto.

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

Y los bendice, y se multiplican en gran manera; Y no disminuye sus bestias.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

Y luego son menoscabados y abatidos Á causa de tiranía, de males y congojas.

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

Él derrama menosprecio sobre los príncipes, Y les hace andar errados, vagabundos, sin camino:

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

Y levanta al pobre de la miseria, Y hace multiplicar las familias como rebaños de ovejas.

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

Vean los rectos, y alégrense; Y toda maldad cierre su boca.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

¿Quién es sabio y guardará estas cosas, Y entenderá las misericordias de JEHOVÁ?

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.