Psalms 102

Oración del pobre, cuando estuviere angustiado, y delante de JEHOVÁ derramare su lamento. JEHOVÁ, oye mi oración, Y venga mi clamor á ti.

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

No escondas de mí tu rostro: en el día de mi angustia Inclina á mí tu oído; El día que te invocare, apresúrate á responderme.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Porque mis días se han consumido como humo; Y mis huesos cual tizón están quemados.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Mi corazón fué herido, y secóse como la hierba; Por lo cual me olvidé de comer mi pan.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Por la voz de mi gemido Mis huesos se han pegado á mi carne.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Soy semejante al pelícano del desierto; Soy como el búho de las soledades.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Velo, y soy Como el pájaro solitario sobre el tejado.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Cada día me afrentan mis enemigos; Los que se enfurecen contra mí, hanse contra mí conjurado.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Por lo que como la ceniza á manera de pan, Y mi bebida mezclo con lloro,

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Á causa de tu enojo y de tu ira; Pues me alzaste, y me has arrojado.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

Mis días son como la sombra que se va; Y heme secado como la hierba.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Mas tú, JEHOVÁ, permanecerás para siempre, Y tu memoria para generación y generación.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Tú levantándote, tendrás misericordia de Sión; Porque el tiempo de tener misericordia de ella, porque el plazo es llegado.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Porque tus siervos aman sus piedras, Y del polvo de ella tienen compasión.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Entonces temerán las gentes el nombre de JEHOVÁ, Y todos los reyes de la tierra tu gloria;

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Por cuanto JEHOVÁ habrá edificado á Sión, Y en su gloria será visto;

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Habrá mirado á la oración de los solitarios, Y no habrá desechado el ruego de ellos.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Escribirse ha esto para la generación venidera: Y el pueblo que se criará, alabará á JAH.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Porque miró de lo alto de su santuario; JEHOVÁ miró de los cielos á la tierra,

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Para oír el gemido de los presos, Para soltar á los sentenciados á muerte;

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Porque cuenten en Sión el nombre de JEHOVÁ, Y su alabanza en Jerusalem,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

Cuando los pueblos se congregaren en uno, Y los reinos, para servir á JEHOVÁ.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Él afligió mi fuerza en el camino; Acortó mis días.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Dije: Dios mío, no me cortes en el medio de mis días: Por generación de generaciones son tus años.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Tú fundaste la tierra antiguamente, Y los cielos son obra de tus manos.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Ellos perecerán, y tú permanecerás; Y todos ellos como un vestido se envejecerán; Como una ropa de vestir los mudarás, y serán mudados:

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Mas tú eres el mismo, Y tus años no se acabarán.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Los hijos de tus siervos habitarán, Y su simiente será afirmada delante de ti.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.