Lamentations 5

ACUÉRDATE, oh JEHOVÁ, de lo que nos ha sucedido: Ve y mira nuestro oprobio.

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Nuestra heredad se ha vuelto á extraños, Nuestras casas á forasteros.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Huérfanos somos sin padre, Nuestras madres como viudas.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Nuestra agua bebemos por dinero; Nuestra leña por precio compramos.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Persecución padecemos sobre nuestra cerviz: Nos cansamos, y no hay para nosotros reposo.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Al Egipcio y al Asirio dimos la mano, para saciarnos de pan.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Nuestros padres pecaron, y son muertos; Y nosotros llevamos sus castigos.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Siervos se enseñorearon de nosotros; No hubo quien de su mano nos librase.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Con peligro de nuestras vidas traíamos nuestro pan Delante del cuchillo del desierto.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Nuestra piel se ennegreció como un horno Á causa del ardor del hambre.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Violaron á las mujeres en Sión, Á las vírgenes en las ciudades de Judá.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Á los príncipes colgaron por su mano; No respetaron el rostro de los viejos.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Llevaron los mozos á moler, Y los muchachos desfallecieron en la leña.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Los ancianos cesaron de la puerta, Los mancebos de sus canciones.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Cesó el gozo de nuestro corazón; Nuestro corro se tornó en luto.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Cayó la corona de nuestra cabeza: ¡Ay ahora de nosotros! porque pecamos.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Por esto fué entristecido nuestro corazón, Por esto se entenebrecieron nuestro ojos:

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Por el monte de Sión que está asolado; Zorras andan en él.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Mas tú, JEHOVÁ, permanecerás para siempre: Tu trono de generación en generación.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

¿Por qué te olvidarás para siempre de nosotros, Y nos dejarás por largos días?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Vuélvenos, oh JEHOVÁ, á ti, y nos volveremos: Renueva nuestros días como al principio.

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Porque repeliendo nos has desechado; Te has airado contra nosotros en gran manera.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?