Job 9

Y RESPONDIÓ Job, y dijo:
Job vastasi ja sanoi:
Ciertamente yo conozco que es así: ¿Y cómo se justificará el hombre con Dios?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Si quisiere contender con él, No le podrá responder á una cosa de mil.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Él es sabio de corazón, y poderoso en fortaleza, ¿Quién se endureció contra él, y quedó en paz?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Que arranca los montes con su furor, Y no conocen quién los trastornó:
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
Que remueve la tierra de su lugar, Y hace temblar sus columnas:
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
Que manda al sol, y no sale; Y sella las estrellas:
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
El que extiende solo los cielos, Y anda sobre las alturas de la mar:
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
El que hizo el Arcturo, y el Orión, y las Pléyadas, Y los lugares secretos del mediodía:
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
El que hace cosas grandes é incomprensibles, Y maravillosas, sin número.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
He aquí que él pasará delante de mí, y yo no lo veré; Y pasará, y no lo entenderé.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
He aquí, arrebatará; ¿quién le hará restituir? ¿Quién le dirá, Qué haces?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Dios no tornará atrás su ira, Y debajo de él se encorvan los que ayudan á los soberbios.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
¿Cuánto menos le responderé yo, Y hablaré con él palabras estudiadas?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
Que aunque fuese yo justo, no responderé; Antes habré de rogar á mi juez.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Que si yo le invocase, y él me respondiese, Aun no creeré que haya escuchado mi voz.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Porque me ha quebrado con tempestad, Y ha aumentado mis heridas sin causa.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
No me ha concedido que tome mi aliento; Mas hame hartado de amarguras.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
Si habláremos de su potencia, fuerte por cierto es; Si de juicio, ¿quién me emplazará?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Si yo me justificare, me condenará mi boca; Si me dijere perfecto, esto me hará inicuo.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Bien que yo fuese íntegro, no conozco mi alma: Reprocharé mi vida.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Una cosa resta que yo diga: Al perfecto y al impío él los consume.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
Si azote mata de presto, Ríese de la prueba de los inocentes.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
La tierra es entregada en manos de los impíos, Y él cubre el rostro de sus jueces. Si no es él, ¿quién es? ¿dónde está?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
Mis días han sido más ligeros que un correo; Huyeron, y no vieron el bien.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Pasaron cual navíos veloces: Como el águila que se arroja á la comida.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Si digo: Olvidaré mi queja, Dejaré mi aburrimiento, y esforzaréme:
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Contúrbanme todos mis trabajos; Sé que no me darás por libre.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
Yo soy impío, ¿Para qué trabajaré en vano?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Aunque me lave con aguas de nieve, Y limpie mis manos con la misma limpieza,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Aun me hundirás en el hoyo, Y mis propios vestidos me abominarán.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
Porque no es hombre como yo, para que yo le responda, Y vengamos juntamente á juicio.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
No hay entre nosotros árbitro Que ponga su mano sobre nosotros ambos.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
Quite de sobre mí su vara, Y su terror no me espante.
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Entonces hablaré, y no le temeré: Porque así no estoy en mí mismo.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.