Job 24

PUESTO que no son ocultos los tiempos al Todopoderoso, ¿Por qué los que le conocen no ven sus días?

Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?

Traspasan los términos, Roban los ganados, y apaciéntanlos.

He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '

Llévanse el asno de los huérfanos; Prenden el buey de la viuda.

He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.

Hacen apartar del camino á los menesterosos: Y todos los pobres de la tierra se esconden.

Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.

He aquí, como asnos monteses en el desierto, Salen á su obra madrugando para robar; El desierto es mantenimiento de sus hijos.

Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

En el campo siegan su pasto, Y los impíos vendimian la viña ajena.

He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.

Al desnudo hacen dormir sin ropa, Y que en el frío no tenga cobertura.

Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.

Con las avenidas de los montes se mojan, Y abrazan las peñas sin tener abrigo.

Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.

Quitan el pecho á los huérfanos, Y de sobre el pobre toman la prenda.

He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.

Al desnudo hacen andar sin vestido, Y á los hambrientos quitan los hacecillos.

Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.

De dentro de sus paredes exprimen el aceite, Pisan los lagares, y mueren de sed.

He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.

De la ciudad gimen los hombres, Y claman las almas de los heridos de muerte: Mas Dios no puso estorbo.

He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.

Ellos son los que, rebeldes á la luz, Nunca conocieron sus caminos, Ni estuvieron en sus veredas.

Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.

Á la luz se levanta el matador, mata al pobre y al necesitado, Y de noche es como ladrón.

Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.

El ojo del adúltero está aguardando la noche, Diciendo: No me verá nadie: Y esconde su rostro.

Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.

En las tinieblas minan las casas, Que de día para sí señalaron; No conocen la luz.

Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.

Porque la mañana es á todos ellos como sombra de muerte; Si son conocidos, terrores de sombra de muerte los toman.

Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.

Son instables más que la superficie de las aguas; Su porción es maldita en la tierra; No andarán por el camino de las viñas.

Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.

La sequía y el calor arrebatan las aguas de la nieve; Y el sepulcro á los pecadores.

Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.

Olvidaráse de ellos el seno materno; de ellos sentirán los gusanos dulzura; Nunca más habrá de ellos memoria, Y como un árbol serán los impíos quebrantados.

Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.

Á la mujer estéril que no paría, afligió; Y á la viuda nunca hizo bien.

Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.

Mas á los fuertes adelantó con su poder: Levantóse, y no se da por segura la vida.

Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.

Le dieron á crédito, y se afirmó: Sus ojos están sobre los caminos de ellos.

Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.

Fueron ensalzados por un poco, mas desaparecen, Y son abatidos como cada cual: serán encerrados, Y cortados como cabezas de espigas.

He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.

Y si no, ¿quién me desmentirá ahora, Ó reducirá á nada mis palabras?

Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?