Psalms 88

Ó Senhor, Deus da minha salvação, dia e noite clamo diante de ti.

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

Chegue à tua presença a minha oração, inclina os teus ouvidos ao meu clamor;

Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

porque a minha alma está cheia de angústias, e a minha vida se aproxima do sepulcro.

Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

Já estou contado com os que descem à cova; estou como homem sem forças,

Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

atirado entre os finados; como os mortos que jazem na sepultura, dos quais já não te lembras, e que são desamparados da tua mão.

Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Puseste-me na cova mais profunda, em lugares escuros, nas profundezas.

Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Sobre mim pesa a tua cólera; tu me esmagaste com todas as tuas ondas.

Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

Apartaste de mim os meus conhecidos, fizeste-me abominável para eles; estou encerrado e não posso sair.

Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

Os meus olhos desfalecem por causa da aflição. Clamo a ti todo dia, Senhor, estendendo-te as minhas mãos.

Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

Mostrarás tu maravilhas aos mortos? Ou levantam-se os mortos para te louvar?

Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

Será anunciada a tua benignidade na sepultura, ou a tua fidelidade no Abadom?

Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Serão conhecidas nas trevas as tuas maravilhas, e a tua justiça na terra do esquecimento?

Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Eu, porém, Senhor, clamo a ti; de madrugada a minha oração chega à tua presença.

Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

Senhor, por que me rejeitas? Por que escondes de mim a tua face?

Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

Estou aflito, e prestes a morrer desde a minha mocidade; sofro os teus terrores, estou desamparado.

Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

Sobre mim tem passado a tua ardente indignação; os teus terrores deram cabo de mim.

Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Como águas me rodeiam todo o dia; cercam-me todos juntos.

Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

Aparte de mim amigos e companheiros; os meus conhecidos se acham nas trevas.

Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.