Psalms 49

Ouvi isto, vós todos os povos; inclinai os ouvidos, todos os habitantes do mundo,

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

quer humildes quer grandes, tanto ricos como pobres.

Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

A minha boca falará a sabedoria, e a meditação do meu coração será de entendimento.

Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

Inclinarei os meus ouvidos a uma parábola; decifrarei o meu enigma ao som da harpa.

Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

Por que temeria eu nos dias da adversidade, ao cercar-me a iniquidade dos meus perseguidores,

Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

dos que confiam nos seus bens e se gloriam na multidão das suas riquezas?

Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

Nenhum deles de modo algum pode remir a seu irmão, nem por ele dar um resgate a Deus,

Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

(pois a redenção da sua vida é caríssima, de sorte que os seus recursos não dariam;)

Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

para que continuasse a viver para sempre, e não visse a cova.

Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

Sim, ele verá que até os sábios morrem, que perecem igualmente o néscio e o estúpido, e deixam a outros os seus bens.

Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

O pensamento íntimo deles é que as suas casas são perpétuas e as suas habitações de geração em geração; dão às suas terras os seus próprios nomes.

Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

Mas o homem, embora esteja em honra, não permanece; antes é como os animais que perecem.

Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

Este é o destino dos que confiam em si mesmos; o fim dos que se satisfazem com as suas próprias palavras.

Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

Como ovelhas são postos na cova; a morte os pastoreia; ao romper do dia os retos terão domínio sobre eles; e a sua formosura se consumirá na sepultura, que lhes será por habitação.

He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

Mas Deus remirá a minha alma do poder do sepulcro, pois me receberá.

Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

Não temas quando alguém se enriquece, quando a glória da sua casa aumenta.

Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

Pois, quando morrer, nada levará consigo; a sua glória não descerá após ele.

Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

Ainda que ele, enquanto vivo, se considera feliz e os homens o louvam quando faz o bem a si mesmo,

Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

ele irá ter com a geração de seus pais; eles nunca mais verão a luz

Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

Mas o homem, embora esteja em honra, não permanece; antes é como os animais que perecem.

Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.