Psalms 102

Ó Senhor, ouve a minha oração, e chegue a ti o meu clamor.

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Não escondas de mim o teu rosto no dia da minha angústia; inclina para mim os teus ouvidos; no dia em que eu clamar, ouve-me depressa.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Pois os meus dias se desvanecem como fumaça, e os meus ossos ardem como um tição.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

O meu coração está ferido e seco como a erva, pelo que até me esqueço de comer o meu pão.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Por causa do meu doloroso gemer, os meus ossos se apegam à minha carne.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Sou semelhante ao pelicano no deserto; cheguei a ser como a coruja das ruínas.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Vigio, e tornei-me como um passarinho solitário no telhado.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Os meus inimigos me afrontam todo o dia; os que contra mim se enfurecem, me amaldiçoam.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Pois tenho comido cinza como pão, e misturado com lágrimas a minha bebida,

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

por causa da tua indignação e da tua ira; pois tu me levantaste e me arrojaste de ti.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

Os meus dias são como a sombra que declina, e eu, como a erva, me vou secando.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Mas tu, Senhor, estás entronizado para sempre, e o teu nome será lembrado por todas as gerações.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Tu te lenvantarás e terás piedade de Sião; pois é o tempo de te compadeceres dela, sim, o tempo determinado já chegou.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Porque os teus servos têm prazer nas pedras dela, e se compadecem do seu pó.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

As nações, pois, temerão o nome do Senhor, e todos os reis da terra a tua glória,

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

quando o Senhor edificar a Sião, e na sua glória se manifestar,

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

atendendo à oração do desamparado, e não desprezando a sua súplica.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Escreva-se isto para a geração futura, para que um povo que está por vir louve ao Senhor.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Pois olhou do alto do seu santuário; dos céus olhou o Senhor para a terra,

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

para ouvir o gemido dos presos, para libertar os sentenciados à morte;

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

a fim de que seja anunciado em Sião o nome do Senhor, e o seu louvor em Jerusalém,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

quando se congregarem os povos, e os reinos, para servirem ao Senhor.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Ele abateu a minha força no caminho; abreviou os meus dias.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Eu clamo: Deus meu, não me leves no meio dos meus dias, tu, cujos anos alcançam todas as gerações.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Desde a antiguidade fundaste a terra; e os céus são obra das tuas mãos.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Eles perecerão, mas tu permanecerás; todos eles, como um vestido, envelhecerão; como roupa os mundarás, e ficarão mudados.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Mas tu és o mesmo, e os teus anos não acabarão.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Os filhos dos teus servos habitarão seguros, e a sua descendência ficará firmada diante de ti.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.