Lamentations 5

Lembra-te, Senhor, do que nos tem sucedido; considera, e olha para o nosso opróbrio.

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

A nossa herdade passou a estranhos, e as nossas casas a forasteiros.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

çrfãos somos sem pai, nossas mães são como viuvas.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

A nossa água por dinheiro a bebemos, por preço vem a nossa lenha.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Os nossos perseguidores estão sobre os nossos pescoços; estamos cansados, e não temos descanso.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Aos egípcios e aos assírios estendemos as mãos, para nos fartarmos de pão.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Nossos pais pecaram, e já não existem; e nós levamos as suas iniquidades.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Escravos dominam sobre nós; ninguém há que nos arranque da sua mão.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Com perigo de nossas vidas obtemos o nosso pão, por causa da espada do deserto.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Nossa pele está abraseada como um forno, por causa do ardor da fome.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Forçaram as mulheres em Sião, as virgens nas cidades de Judá.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Príncipes foram enforcados pelas mãos deles; as faces dos anciãos não foram respeitadas.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Mancebos levaram a mó; meninos tropeçaram sob fardos de lenha.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Os velhos já não se assentam nas portas, os mancebos já não cantam.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Cessou o gozo de nosso coração; converteu-se em lamentação a nossa dança.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Caiu a coroa da nossa cabeça; ai de nós, porque pecamos!

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Portanto desmaiou o nosso coração; por isso se escureceram os nossos olhos.

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Pelo monte de Sião, que está assolado, andam os chacais.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Tu, Senhor, permaneces eternamente; e o teu trono subsiste de geração em geração.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Por que te esquecerias de nós para sempre, por que nos desampararias por tanto tempo?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Converte-nos a ti, Senhor, e seremos convertidos; renova os nossos dias como dantes;

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

se é que não nos tens de todo rejeitado, se é que não estás sobremaneira irado contra nos.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?