Job 19

Então Jó respondeu:

Mutta Job vastasi ja sanoi:

Até quando afligireis a minha alma, e me atormentareis com palavras?

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

Já dez vezes me haveis humilhado; não vos envergonhais de me maltratardes?

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

Embora haja eu, na verdade, errado, comigo fica o meu erro.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

Se deveras vos quereis engrandecer contra mim, e me incriminar pelo meu opróbrio,

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

sabei então que Deus é o que transtornou a minha causa, e com a sua rede me cercou.

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

Eis que clamo: Violência! Mas não sou ouvido; grito: Socorro! Mas não há justiça.

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

Com muros fechou ele o meu caminho, de modo que não posso passar; e pôs trevas nas minhas veredas.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

Da minha honra me despojou, e tirou-me da cabeça a coroa.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

Quebrou-me de todos os lados, e eu me vou; arrancou a minha esperança, como a, uma árvore.

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

Acende contra mim a sua ira, e me considera como um de seus adversários.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

Juntas as suas tropas avançam, levantam contra mim o seu caminho, e se acampam ao redor da minha tenda.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

Ele pôs longe de mim os meus irmãos, e os que me conhecem tornaram-se estranhos para mim.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

Os meus parentes se afastam, e os meus conhecidos se esquecem de, mim.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

Os meus domésticos e as minhas servas me têm por estranho; vim a ser um estrangeiro aos seus olhos.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

Chamo ao meu criado, e ele não me responde; tenho que suplicar-lhe com a minha boca.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

O meu hálito é intolerável à minha mulher; sou repugnante aos filhos de minha mãe.

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

Até os pequeninos me desprezam; quando me levanto, falam contra mim.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

Todos os meus amigos íntimos me abominam, e até os que eu amava se tornaram contra mim.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

Os meus ossos se apegam à minha pele e à minha carne, e só escapei com a pele dos meus dentes.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

Compadecei-vos de mim, amigos meus; compadecei-vos de mim; pois a mão de Deus me tocou.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

Por que me perseguis assim como Deus, e da minha carne não vos fartais?

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

Oxalá que as minhas palavras fossem escritas! Oxalá que fossem gravadas num livro!

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

Que, com pena de ferro, e com chumbo, fossem para sempre esculpidas na rocha!

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

Pois eu sei que o meu Redentor vive, e que por fim se levantará sobre a terra.

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

Depois, revestido este meu corpo da minha pele, em minha carne verei a Deus.

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

Vê-lo-ei por mim mesmo, os meus olhos o verão, e não outros; de saudade me desfalece o coração dentro de mim.

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

Se disserdes: Como o havemos de perseguir! E que a causa deste mal se acha em mim,

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

temei vós a espada; porque o furor traz os castigos da espada, para saberdes que há um juízo.

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.