Job 14

O homem, nascido da mulher, é de poucos dias e cheio de inquietação.

Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

Nasce como a flor, e murcha; foge também como a sombra, e não permanece.

Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

Sobre esse tal abres os teus olhos, e a mim me fazes entrar em juízo contigo?

Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

Quem do imundo tirará o puro? Ninguém.

Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

Visto que os seus dias estão determinados, contigo está o número dos seus meses; tu lhe puseste limites, e ele não poderá passar além deles.

Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

Desvia dele o teu rosto, para que ele descanse e, como o jornaleiro, tenha contentamento no seu dia.

Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

Porque há esperança para a árvore, que, se for cortada, ainda torne a brotar, e que não cessem os seus renovos.

Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

Ainda que envelheça a sua raiz na terra, e morra o seu tronco no pó,

Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

contudo ao cheiro das águas brotará, e lançará ramos como uma planta nova.

Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

O homem, porém, morre e se desfaz; sim, rende o homem o espírito, e então onde está?

Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

Como as águas se retiram de um lago, e um rio se esgota e seca,

Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

assim o homem se deita, e não se levanta; até que não haja mais céus não acordará nem será despertado de seu sono.

Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

Oxalá me escondesses na sepultura, e me ocultasses até que a tua ira tenha passado; que me determinasses um tempo, e te lembrasses de mim!

O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.

Morrendo o homem, acaso tornará a viver? Todos os dias da minha lida esperaria eu, até que viesse a minha mudança.

Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

Chamar-me-ias, e eu te responderia; almejarias a obra de tuas mãos.

Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

Então contarias os meus passos; não estarias a vigiar sobre o meu pecado;

Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

a minha transgressão estaria selada num saco, e ocultarias a minha iniquidade.

Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

Mas, na verdade, a montanha cai e se desfaz, e a rocha se remove do seu lugar.

Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

As águas gastam as pedras; as enchentes arrebatam o solo; assim tu fazes perecer a esperança do homem.

Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

Prevaleces para sempre contra ele, e ele passa; mudas o seu rosto e o despedes.

Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

Os seus filhos recebem honras, sem que ele o saiba; são humilhados sem que ele o perceba.

Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

Sente as dores do seu próprio corpo somente, e só por si mesmo lamenta.

Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.