Psalms 94

Du hevnens Gud, Herre, du hevnens Gud, åpenbar dig i herlighet!

Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

Reis dig, du jordens dommer, la gjengjeldelse komme over de overmodige!

Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

Hvor lenge skal de ugudelige, Herre, hvor lenge skal de ugudelige fryde sig?

Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

De utgyder en strøm av ord, de fører frekk tale; alle de som gjør urett, taler store ord.

Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

Ditt folk, Herre, knuser de, og din arv plager de.

Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

Enken og den fremmede slår de ihjel, og farløse myrder de.

Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

Og de sier: Herren ser ikke, og Jakobs Gud gir ikke akt.

Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

Gi dog akt, I ufornuftige blandt folket, og I dårer, når vil I bli kloke?

Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

Mon han som planter øret, ikke skulde høre? Mon han som skaper øiet, ikke skulde se?

Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

Mon han som refser hedningene, ikke skulde straffe, han som gir menneskene forstand?

Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

Herren kjenner menneskenes tanker, han vet at de er tomhet.

Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

Salig er den mann som du, Herre, refser og gir lærdom av din lov

Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

for å gi ham ro for onde dager, inntil det blir gravd en grav for den ugudelige.

Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

For Herren skal ikke forkaste sitt folk og ikke forlate sin arv;

Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

for dommen skal vende tilbake til rettferdighet, og alle de opriktige av hjertet skal gi den medhold.

Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

Hvem reiser sig for mig imot de onde? Hvem stiller sig frem for mig imot dem som gjør urett?

Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

Dersom ikke Herren var min hjelp, vilde min sjel snart bo i dødsrikets stillhet.

Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

Når jeg sier: Min fot vakler, da holder din miskunnhet mig oppe, Herre!

Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

Når mine urolige tanker i mitt hjerte blir mange, da husvaler din trøst min sjel.

Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

Har vel fordervelsens domstol noget samfund med dig, der hvor de skaper urett under skinn av rett?

Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

De slår sig skarevis sammen imot den rettferdiges sjel, og uskyldig blod dømmer de skyldig.

He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

Da blir Herren mig en borg, og min Gud min tilflukts klippe.

Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

Og han lar deres urett komme tilbake over dem, og for deres ondskaps skyld skal han utrydde dem; ja, Herren vår Gud skal utrydde dem.

Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.