Psalms 92

En salme, en sang til sabbatsdagen.

Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

Det er godt å prise Herren og å lovsynge ditt navn, du Høieste,

Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

å kunngjøre din miskunnhet om morgenen og din trofasthet om nettene

Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

til tistrenget citar og til harpe, til tankefullt spill på citar.

Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

For du har gledet mig, Herre, med ditt verk, jeg jubler over dine henders gjerninger.

Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

Hvor store dine gjerninger er, Herre! Såre dype er dine tanker.

Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

En ufornuftig mann kjenner det ikke, og en dåre forstår ikke dette.

Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

Når de ugudelige spirer som gresset, og alle de som gjør urett, blomstrer, så er det til deres ødeleggelse for evig tid.

Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

Men du er høi til evig tid, Herre!

Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

For se, dine fiender, Herre, for se, dine fiender forgår; alle de som gjør urett, blir adspredt.

Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

Og du ophøier mitt horn som villoksens; jeg er overgytt med frisk olje.

Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

Og mitt øie ser med fryd på mine motstandere; mine ører hører med glede om de onde som står op imot mig.

Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

Den rettferdige spirer som palmen; som en seder på Libanon vokser han.

Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

De er plantet i Herrens hus, de blomstrer i vår Guds forgårder.

Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

Enn i gråhåret alder skyter de friske skudd; de er frodige og grønne for å kunngjøre at Herren er rettvis, han, min klippe, og at det ikke er urett i ham.

Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.