Psalms 91

Den som sitter i den Høiestes skjul, som bor i den Allmektiges skygge,

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

han sier til Herren: Min tilflukt og min borg, min Gud som jeg setter min lit til!

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

For han frir dig av fuglefangerens snare, fra ødeleggende pest.

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

Med sine vingefjærer dekker han dig, og under hans vinger finner du ly; hans trofasthet er skjold og vern.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

Du skal ikke frykte for nattens redsler, for pil som flyver om dagen,

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

for pest som farer frem i mørket, for sott som ødelegger om middagen.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

Faller tusen ved din side og ti tusen ved din høire hånd, til dig skal det ikke nå.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

Du skal bare skue det med dine øine, og se hvorledes de ugudelige får sin lønn.

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

For du, Herre, er min tilflukt. Den Høieste har du gjort til din bolig;

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

intet ondt skal vederfares dig, og ingen plage skal komme nær til ditt telt.

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

For han skal gi sine engler befaling om dig at de skal bevare dig på alle dine veier.

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

De skal bære dig på hendene, forat du ikke skal støte din fot på nogen sten.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

På løve og huggorm skal du trå; du skal trå ned unge løver og slanger.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

For han henger fast ved mig, og jeg vil utfri ham; jeg vil føre ham i sikkerhet, for han kjenner mitt navn.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

Han skal påkalle mig, og jeg vil svare ham; jeg er med ham i nøden, jeg vil utfri ham og føre ham til ære.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

Med et langt liv vil jeg mette ham og la ham skue min frelse.

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.