Psalms 74

En læresalme av Asaf. Hvorfor, Gud, har du forkastet oss for evig tid? Hvorfor ryker din vrede mot den hjord du før?

Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?

Kom i hu din menighet, som du vant din i fordums tid, som du gjenløste til å være din arvs stamme, Sions berg, hvor du tok bolig!

Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.

Opløft dine trin til de evige grushoper! Alt har fienden fordervet i helligdommen.

Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.

Dine motstandere har brølt midt i ditt forsamlingshus; de har satt sine egne tegn op til tegn.

Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.

Det var et syn som når økser løftes i tykke skogen.

Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,

Og nu, alt det som fantes av billedverk, det slo de sønder med øks og hammer.

Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.

De har satt ild på din helligdom; like til grunnen har de vanhelliget ditt navns bolig.

He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.

De har sagt i sitt hjerte: Vi vil ødelegge dem alle tilsammen! De har opbrent alle Guds forsamlingshus i landet.

He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.

Våre egne tegn ser vi ikke; det er ikke nogen profet mere, ikke nogen hos oss som vet hvor lenge det skal vare.

Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.

Hvor lenge, Gud, skal motstanderen håne, fienden forakte ditt navn evindelig?

Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?

Hvorfor drar du din hånd, din høire hånd tilbake? Ta den ut av din barm og ødelegg!

Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?

Gud er dog min konge fra fordums tid, han som skaper frelse på den vide jord.

Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.

Du er den som skilte havet med din styrke, knuste dragenes hoder på vannene.

Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.

Du sønderslo Leviatans hoder, du gav den til føde for ørkenens folk.

Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.

Du lot kilde og bekk bryte frem, du uttørket evige strømmer.

Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.

Dig hører dagen til, dig også natten; du har skapt himmellysene og solen.

Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.

Du har fastsatt alle jordens grenser; sommer og vinter - du har dannet dem.

Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.

Kom dette i hu: Fienden har hånet Herren, og et dårlig folk har foraktet ditt navn!

Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.

Overgi ikke din turteldue til den mordlystne skare, glem ikke dine elendiges skare evindelig!

Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.

Se til pakten! For landets mørke steder er fulle av volds boliger.

Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.

La ikke den undertrykte vende tilbake med skam, la den elendige og fattige love ditt navn!

Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.

Reis dig, Gud, før din sak, kom i hu at du blir hånet av dåren hele dagen!

Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.

Glem ikke dine fienders røst, dine motstanderes bulder, som stiger op all tid!

Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.