Psalms 64

Til sangmesteren; en salme av David.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

Hør, Gud, min røst når jeg klager, bevar mitt liv for fiendens skremsel!

Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

Skjul mig for de ondes lønnlige råd, for illgjerningsmenns larmende hop,

Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

som hvesser sin tunge som et sverd, legger på buen sin pil, det bitre ord,

Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

for å skyte den uskyldige i lønndom; med ett skyter de ham og frykter ikke.

He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

De gjør sitt onde råd fast; de forteller hvorledes de vil legge skjulte snarer; de sier: Hvem ser dem?

He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

De uttenker ugjerninger: Vi er ferdige, tanken er uttenkt - og menneskenes tanker og hjerter er dype.

Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

Da skyter Gud dem; med ett kommer pilen; slaget har rammet dem.

Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

Og de blir nedstyrtet, deres tunge kommer over dem; alle de som ser på dem, ryster på hodet.

Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

Og alle mennesker frykter og forkynner Guds gjerning, og de forstår hans verk. Den rettferdige gleder sig i Herren og tar sin tilflukt til ham, og alle opriktige av hjertet priser sig lykkelige.

Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.