Psalms 61

Til sangmesteren, på strengelek; av David.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

Hør, Gud, mitt klagerop, merk på min bønn!

Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

Fra jordens ende roper jeg til dig, mens mitt hjerte vansmekter; før mig på en klippe, som ellers blir mig for høi!

Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

For du har vært min tilflukt, et sterkt tårn imot fienden.

Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, Sela!

La mig bo i ditt telt i all evighet, la mig finne ly i dine vingers skjul! Sela.

Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

For du, Gud, har hørt på mine løfter, du har gitt mig arv med dem som frykter ditt navn.

Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

Du vil legge dager til kongens dager, hans år skal være som slekt efter slekt,

Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

han skal trone evindelig for Guds åsyn; sett miskunnhet og trofasthet til å bevare ham! Så vil jeg lovsynge ditt navn til evig tid, forat jeg kan innfri mine løfter dag efter dag.

Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.