Psalms 60

Til sangmesteren; efter Sjusjan edut; en gyllen sang av David til å læres,

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.

da han stred mot syrerne fra Mesopotamia og mot syrerne fra Soba, og Joab kom tilbake og slo edomittene i Saltdalen, tolv tusen.

Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.

Gud! du har forkastet oss, du har sønderslått oss, du var vred; vederkveg oss nu igjen!

Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.

Du har rystet jorden, du har fått den til å revne; læg dens skade, for den vakler!

Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, Sela!

Du har latt ditt folk se hårde ting, du har gitt oss vin å drikke så vi tumlet.

Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.

Men du har gitt dem som frykter dig, et hærmerke til opreisning, for sannhets skyld. Sela.

Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.

Forat de du elsker, må bli frelst, så hjelp nu med din høire hånd og bønnhør oss!

Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.

Gud har talt i sin hellighet. Jeg vil fryde mig; jeg vil utskifte Sikem og opmåle Sukkots dal.

Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.

Mig hører Gilead til, og mig hører Manasse til, og Efra'im er vern for mitt hode, Juda er min herskerstav.

Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?

Moab er mitt vaskefat, på Edom kaster jeg min sko; bryt ut i jubel over mig, Filisterland!

Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?

Hvem vil føre mig til den faste by? Hvem leder mig inn til Edom?

Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.

Mon ikke du, Gud, som forkastet oss og ikke drog ut med våre hærer, Gud? Gi oss hjelp mot fienden, for menneskehjelp er tomhet! Ved Gud skal vi gjøre storverk, og han skal nedtrede våre fiender.

Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.