Psalms 44

Til sangmesteren; av Korahs barn; en læresalme.

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

Gud, med våre ører har vi hørt, våre fedre har fortalt oss den gjerning du gjorde i deres dager, i fordums dager.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

Du drev hedningene ut med din hånd, men dem plantet du; du ødela folkene, men dem lot du utbrede sig.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

For ikke ved sitt sverd inntok de landet, og deres arm hjalp dem ikke, men din høire hånd og din arm og ditt åsyns lys; for du hadde behag i dem.

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

Du er min konge, Gud; byd at Jakob skal frelses!

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

Ved dig skal vi nedstøte våre fiender, ved ditt navn skal vi nedtrede dem som reiser sig imot oss.

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

For på min bue stoler jeg ikke, og mitt sverd frelser mig ikke,

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

men du har frelst oss fra våre fiender, og våre avindsmenn har du gjort til skamme.

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

Gud priser vi den hele dag, og ditt navn lover vi evindelig. Sela.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

Og enda har du nu forkastet oss og latt oss bli til skamme, og du drar ikke ut med våre hærer.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

Du lar oss vike tilbake for fienden, og våre avindsmenn tar sig bytte.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

Du gir oss bort som får til å etes, og spreder oss iblandt hedningene.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

Du selger ditt folk for intet, og du setter ikke prisen på dem høit.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

Du gjør oss til hån for våre naboer, til spott og spe for dem som bor omkring oss.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

Du gjør oss til et ordsprog iblandt hedningene; de ryster på hodet av oss iblandt folkene.

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

Hele dagen står min skam for mine øine, og blygsel dekker mitt ansikt,

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

når jeg hører spotteren og håneren, når jeg ser fienden og den hevngjerrige.

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

Alt dette er kommet over oss, enda vi ikke har glemt dig og ikke sveket din pakt.

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

Vårt hjerte vek ikke tilbake, og våre skritt bøide ikke av fra din vei,

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

så du skulde sønderknuse oss der hvor sjakaler bor, og dekke oss med dødsskygge.

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

Dersom vi hadde glemt vår Guds navn og utbredt våre hender til en fremmed gud,

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

skulde Gud da ikke utforske det? Han kjenner jo hjertets skjulte tanker.

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

Men for din skyld drepes vi hele dagen, vi er regnet som slaktefår.

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

Våkn op! Hvorfor sover du, Herre? Våkn op, forkast ikke for evig tid!

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

Hvorfor skjuler du ditt åsyn, glemmer vår elendighet og vår trengsel?

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

For vår sjel er nedbøid i støvet, vårt legeme nedtrykt til jorden. Reis dig til hjelp for oss, og forløs oss for din miskunnhets skyld!

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!