Psalms 146

Halleluja! Min sjel, lov Herren!

Halleluja! Kiitä Herraa, minun sieluni.

Jeg vil love Herren så lenge jeg lever; jeg vil lovsynge min Gud så lenge jeg er til.

Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen.

Sett ikke eders lit til fyrster, til et menneskebarn, hos hvem det ikke er frelse!

Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa.

Farer hans ånd ut, så vender han tilbake til sin jord; på den samme dag er det forbi med hans tankes råd.

Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa.

Salig er den hvis hjelp er Jakobs Gud, hvis håp står til Herren, hans Gud,

Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on;

som gjorde himmel og jord, havet og alt hvad i dem er, som er trofast til evig tid,

Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti;

som hjelper de undertrykte til deres rett, som gir de hungrige brød. Herren løser de bundne,

Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut:

Herren åpner de blindes øine, Herren opreiser de nedbøiede, Herren elsker de rettferdige,

Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita.

Herren bevarer de fremmede; farløse og enker holder han oppe, men de ugudeliges vei gjør han kroket.

Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa.

Herren skal være konge evindelig, din Gud, Sion, fra slekt til slekt. Halleluja!

Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja!