Psalms 144

Av David. Lovet være Herren, min klippe, han som oplærer mine hender til strid, mine fingrer til krig,

Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

min miskunn og min festning, min borg og min redningsmann, mitt skjold og den jeg tar min tilflukt til, den som tvinger mitt folk under mig.

Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

Herre, hvad er et menneske, at du kjenner ham, et menneskebarn, at du akter på ham!

Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

Et menneske er lik et åndepust, hans dager er som en skygge som farer forbi.

On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

Herre, bøi din himmel og far ned, rør ved fjellene så de ryker!

Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

La lynet lyne og spred dem, send dine piler og skrem dem!

Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

Rekk ut dine hender fra det høie, fri mig og frels mig fra store vann, fra fremmedes hånd,

Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

de hvis munn taler svik, og hvis høire hånd er en løgnens hånd.

Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

Gud! En ny sang vil jeg synge dig, til tistrenget harpe vil jeg lovsynge dig,

Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

du som gir kongene frelse, som redder David, din tjener, fra det onde sverd.

Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

Frels mig og fri mig fra fremmedes hånd, de hvis munn taler svik, og hvis høire hånd er en løgnens hånd,

Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

forat våre sønner må være som planter, høit vokset i sin ungdom, våre døtre som hjørnestolper, hugget som til et slott,

Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

forat våre forrådshus må være fulle og gi av alle slag, at vårt småfe må øke sig i tusentall, ja i titusentall på våre gater,

Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

at våre kuer må ha kalv, at det ingen skade må være og intet tap og intet klageskrik på våre gater.

Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

Salig er det folk som det går således; salig er det folk hvis Gud Herren er.

Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.