Psalms 129

En sang ved festreisene. Meget har de trengt mig fra min ungdom av - så sie Israel -

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

meget har de trengt mig fra min ungdom av; men de har ikke fått overhånd over mig.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Min rygg har plogmenn pløid, de har gjort sine furer lange.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Herren er rettferdig, han har avhugget de ugudeliges rep.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

De skal bli til skamme og vike tilbake alle de som hater Sion,

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

de skal bli som gress på takene, som er visnet før det blir rykket op:

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Høstmannen fyller ikke sin hånd, ei heller den som binder kornbånd, sitt fang.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Og de som går forbi, sier ikke: Herrens velsignelse være over eder, vi velsigner eder i Herrens navn!

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.