Psalms 122

En sang ved festreisene; av David. Jeg gleder mig ved dem som sier til mig: Vi vil gå til Herrens hus.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Våre føtter står i dine porter, Jerusalem!

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Jerusalem, du velbyggede, lik en by som er tett sammenføiet,

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

hvor stammene drar op, Herrens stammer, efter en lov for Israel, for å prise Herrens navn!

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

For der er stoler satt til dom, stoler for Davids hus.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Bed om fred for Jerusalem! La det gå dem vel som elsker dig!

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Der være fred innen din voll, ro i dine saler!

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

For mine brødres og mine venners skyld vil jeg si: Fred være i dig!

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

For Herrens, vår Guds huses skyld vil jeg søke ditt beste.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.