Psalms 121

En sang ved festreisene. Jeg løfter mine øine op til fjellene; hvor skal min hjelp komme fra?

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.

Min hjelp kommer fra Herren, himmelens og jordens skaper.

Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Han skal ingenlunde la din fot vakle, din vokter skal ingenlunde slumre.

Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

Se, han slumrer ikke og sover ikke, Israels vokter.

Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.

Herren er din vokter, Herren er din skygge ved din høire hånd.

Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,

Solen skal ikke stikke dig om dagen, ei heller månen om natten.

Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.

Herren skal bevare dig fra alt ondt, han skal bevare din sjel.

Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!

Herren skal bevare din utgang og din inngang fra nu av og inntil evig tid.

Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!