Psalms 120

En sang ved festreisene. Til Herren ropte jeg i min nød, og han svarte mig.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Herre, fri min sjel fra en løgnaktig lebe, fra en falsk tunge!

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Hvad vil han gi dig, og hvad mere vil han gi dig, du falske tunge?

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Voldsmannens skarpe piler og glør av gyvelbusken.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Ve mig, at jeg lever som fremmed iblandt Mesek, at jeg bor ved Kedars telt!

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Lenge nok har min sjel bodd hos dem som hater fred.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Jeg er bare fred, men når jeg taler, er de ferdige til krig.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.