Psalms 106

Halleluja! Pris Herren, for han er god, hans miskunnhet varer evindelig.

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Hvem kan utsi Herrens veldige gjerninger, forkynne all hans pris?

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

Salige er de som tar vare på det som rett er, den som gjør rettferdighet til enhver tid.

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

Kom mig i hu, Herre, efter din nåde mot ditt folk, se til mig med din frelse,

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

så jeg kan se på dine utvalgtes lykke, glede mig med ditt folks glede, rose mig med din arv!

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

Vi har syndet med våre fedre, vi har gjort ille, vi har vært ugudelige.

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

Våre fedre i Egypten aktet ikke på dine undergjerninger, de kom ikke i hu dine mange nådegjerninger, men var gjenstridige ved havet, ved det Røde Hav.

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

Dog frelste han dem for sitt navns skyld, for å kunngjøre sitt velde,

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

og han truet det Røde Hav, og det blev tørt, og han lot dem gå gjennem dypene som i en ørken,

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

og han frelste dem av hans hånd som hatet dem, og forløste dem av fiendens hånd,

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

og vannet skjulte deres motstandere, det blev ikke én av dem tilbake.

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

Da trodde de på hans ord, de sang hans pris.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

Men snart glemte de hans gjerninger, de bidde ikke på hans råd;

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

men de blev grepet av begjærlighet i ørkenen, og de fristet Gud på det øde sted.

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

Da gav han dem det de vilde ha, men sendte tærende sykdom over deres liv.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

Og de blev avindsyke mot Moses i leiren, mot Aron, Herrens hellige.

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

Jorden oplot sig og slukte Datan og skjulte Abirams hop,

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

og en ild satte deres hop i brand, en lue brente op de ugudelige.

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

De gjorde en kalv ved Horeb og tilbad et støpt billede,

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

og de byttet sin ære mot billedet av en okse, som eter gress.

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

De glemte Gud, sin frelser, som hadde gjort store ting i Egypten,

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

undergjerninger i Kams land, forferdelige ting ved det Røde Hav.

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

Da sa han at han vilde ødelegge dem, dersom ikke Moses, hans utvalgte, hadde stilt sig i gapet for hans åsyn for å avvende hans vrede fra å ødelegge dem.

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

Og de foraktet det herlige land, de trodde ikke hans ord,

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

og de knurret i sine telt, de hørte ikke på Herrens røst.

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

Da opløftet han sin hånd og svor at han vilde la dem falle i ørkenen

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

og la deres avkom falle iblandt hedningene og sprede dem i landene.

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

Og de bandt sig til Ba'al-Peor og åt av offere til døde,

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

og de vakte harme ved sine gjerninger, og en plage brøt inn iblandt dem.

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

Da stod Pinehas frem og holdt dom, og plagen stanset;

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

og det blev regnet ham til rettferdighet fra slekt til slekt evindelig.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

Og de vakte vrede ved Meribas vann, og det gikk Moses ille for deres skyld;

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

for de var gjenstridige mot hans Ånd, og han talte tankeløst med sine leber.

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

De ødela ikke de folk som Herren hadde talt til dem om,

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

men de blandet sig med hedningene og lærte deres gjerninger,

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

og de tjente deres avguder, og disse blev dem til en snare,

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

og de ofret sine sønner og sine døtre til maktene.

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

og de utøste uskyldig blod, sine sønners og sine døtres blod, som de ofret til Kana'ans avguder, og landet blev vanhelliget ved blod.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

De blev urene ved sine gjerninger og drev hor ved sin adferd.

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

Da optendtes Herrens vrede mot hans folk, og han fikk avsky for sin arv.

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

Og han gav dem i hedningers hånd, og de som hatet dem, hersket over dem,

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

og deres fiender trengte dem, og de blev ydmyket under deres hånd.

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

Mange ganger utfridde han dem; men de var gjenstridige i sine råd, og de sank ned i usseldom for sin misgjernings skyld.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

Og han så til dem når de var i nød, idet han hørte deres klagerop.

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

Og i sin godhet mot dem kom han sin pakt i hu, og det gjorde ham ondt efter hans store miskunnhet,

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

og han lot dem finne barmhjertighet for alle deres åsyn som hadde ført dem i fangenskap.

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

Frels oss, Herre vår Gud, og samle oss fra hedningene til å love ditt hellige navn, rose oss av å kunne prise dig!

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

Lovet være Herren, Israels Gud, fra evighet og til evighet! Og alt folket sier: Amen. Halleluja!

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!