Psalms 102

En bønn av en elendig, når han vansmekter og utøser sin sorg for Herrens åsyn.

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Herre, hør min bønn og la mitt rop komme til dig!

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Skjul ikke ditt åsyn for mig på den dag jeg er i nød! Bøi ditt øre til mig! På den dag jeg roper, skynd dig å svare mig!

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

For mine dager er faret bort som en røk, og mine ben er forbrent som en brand.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Mitt hjerte er stukket som en urt og fortørket; for jeg har glemt å ete mitt brød.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

For mine lydelige sukks skyld henger mine ben ved mitt kjøtt.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Jeg ligner pelikanen i ørkenen, jeg er som uglen på øde steder.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Jeg våker og er blitt som en enslig fugl på taket.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Hele dagen spotter mine fiender mig; de som raser mot mig, sverger ved mig.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

For jeg eter aske som brød og blander min drikk med gråt

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

for din vredes og din harmes skyld; for du har løftet mig op og kastet mig bort.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Mine dager er som en hellende skygge, og selv visner jeg som en urt.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Men du, Herre, du troner til evig tid, og ditt minne varer fra slekt til slekt.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Du vil reise dig, du vil forbarme dig over Sion; for det er tiden til å være det nådig, timen er kommet.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

For dine tjenere elsker dets stener, og de ynkes over dets støv.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Og hedningene skal frykte Herrens navn, og alle jordens konger din herlighet.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

For Herren har bygget Sion, han har åpenbaret sig i sin herlighet.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Han har vendt sig til de hjelpeløses bønn, og han har ikke foraktet deres bønn.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Dette skal bli opskrevet for den kommende slekt, og det folk som skal skapes, skal love Herren.

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

For han har sett ned fra sin hellige høide, Herren har fra himmelen skuet til jorden

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

for å høre den fangnes sukk, for å løse dødens barn,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

forat de i Sion skal forkynne Herrens navn og hans pris i Jerusalem,

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

når de samler sig, folkeslagene og rikene, for å tjene Herren.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Han har bøiet min kraft på veien, han har forkortet mine dager.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Jeg sier: Min Gud, ta mig ikke bort midt i mine dager! Dine år varer fra slekt til slekt.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Fordum grunnfestet du jorden, og himlene er dine henders gjerning.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

De skal forgå, men du blir stående; de skal alle eldes som et klæde, som et klædebon omskifter du dem, og de omskiftes,

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

men du er den samme, og dine år får ingen ende. Dine tjeneres barn skal bo i ro, og deres avkom skal stå fast for ditt åsyn.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.