Proverbs 5

Min sønn! Akt på min visdom, bøi ditt øre til min forstand,

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,

så du kan gjemme kloke råd og dine leber bevare kunnskap!

Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.

For en fremmed kvinnes leber drypper av honning, og glattere enn olje er hennes tunge;

Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;

men til sist er hun besk som malurt, hvass som et tveegget sverd.

Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.

Hennes føtter går nedover til døden; hennes skritt fører like til dødsriket.

Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.

På livets sti vil hun ikke vandre; hennes veier går hit og dit, uten at hun vet det.

Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.

Så hør nu på mig, mine barn, og vik ikke fra min munns ord!

Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.

La din vei være langt fra henne, og kom ikke nær til døren på hennes hus,

Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,

forat du ikke skal gi andre din pryd og en grusom herre dine år,

Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;

forat ikke fremmede skal mettes av din eiendom, og frukten av din møie komme i en annen manns hus,

Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,

så du må stønne i din siste stund, når din kropp og ditt kjøtt tæres bort,

Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,

Og du må si: Hvorledes har jeg kunnet hate tukt, og hvorledes har mitt hjerte kunnet forakte tilrettevisning,

Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!

så jeg ikke hørte på dem som lærte mig, og ikke bøide mitt øre til dem som veiledet mig!

Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

Nær var jeg kommet i den største ulykke midt i forsamlingen og menigheten.

Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.

Drikk av din egen brønn, drikk rinnende vann av din egen kilde!

Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.

Skulde vel dine kilder strømme ut på gaten, dine bekker på torvene?

Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.

La dem være for dig alene og ikke for fremmede sammen med dig!

Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.

Din kilde være velsignet, gled dig i din ungdoms hustru!

Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.

Den elskelige hind og den yndefulle stengjet! Hennes barm kvege dig til enhver tid, av hennes kjærlighet være du alltid drukken!

Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.

Hvorfor, min sønn, skulde du da være drukken av attrå efter en annen manns hustru og favne en fremmed kvinnes barm?

Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?

For en manns veier ligger åpne for Herrens øine, og Herren jevner alle hans stier.

Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

Den ugudelige fanges i sine egne misgjerninger, og han holdes fast i sin egen synds snarer.

Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.

Han må dø, fordi han ikke lot sig tukte, og for sin store dårskaps skyld tumler han og faller.

Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.