Proverbs 31

Kong Lemuels ord, den lærdom som hans mor innprentet ham:

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

Hvad skal jeg si til dig, min sønn, du mitt livs sønn, du mine løfters sønn?

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

Gi ikke kvinner din kraft, og gå ikke på veier som fører til ødeleggelse for konger!

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

Det sømmer sig ikke for konger, Lemuel, det sømmer sig ikke for konger å drikke vin, heller ikke for fyrster å drikke sterk drikk,

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

forat de ikke skal drikke og glemme hvad der er lov, og forvende retten for alle arminger.

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

Gi sterk drikk til den som er sin undergang nær, og vin til den som er bedrøvet i sjelen!

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

La ham få drikke, så han glemmer sin fattigdom og ikke mere kommer sin møie i hu!

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

Oplat din munn for den stumme, for alle deres sak som er nær ved å forgå!

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

Oplat din munn, døm rettferdig og hjelp armingen og den fattige til hans rett!

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

En god hustru - hvem finner henne? Langt mere enn perler er hun verd.

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

Hennes manns hjerte liter på henne, og på vinning skorter det ikke.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

Hun gjør ham godt og intet ondt alle sitt livs dager.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

Hun sørger for ull og lin, og hennes hender arbeider med lyst.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

Hun er som en kjøbmanns skib; hun henter sitt brød langveisfra.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

Hun står op mens det ennu er natt, og gir sine husfolk brød og sine piker deres arbeid for dagen.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

Hun tenker på en mark og får den; for det hun tjener med sine hender, planter hun en vingård.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

Hun omgjorder sine lender med kraft og gjør sine armer sterke.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

Hun merker at det går godt med hennes arbeid; hennes lampe slukkes ikke om natten.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

Hun legger sine hender på rokken, og hennes fingrer tar fatt på tenen.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

Hun åpner sin hånd for den trengende og rekker ut sine hender til den fattige.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

Hun frykter ikke sneen for sitt hus; for hele hennes hus er klædd i skarlagenfarvet ull.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

Hun gjør sig tepper; fint lin og purpur er hennes klædning.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

Hennes mann er kjent i byens porter, der han sitter sammen med landets eldste.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

Hun gjør skjorter og selger dem, og belter leverer hun til kjøbmannen.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

Kraft og verdighet er hennes klædebon, og hun ler av den kommende tid.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

Hun oplater sin munn med visdom, og kjærlig formaning er på hennes tunge.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

Hun holder øie med hvorledes det går til i hennes hus, og dovenskaps brød eter hun ikke.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

Hennes sønner står op og priser henne lykkelig; hennes mann står op og roser henne:

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

Det finnes mange dyktige kvinner, men du overgår dem alle.

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

Ynde sviker, og skjønnhet forgår; en kvinne som frykter Herren, hun skal prises.

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

Gi henne av hennes arbeids frukt, og hennes gjerninger skal prise henne i byens porter.

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.