Proverbs 11

Falsk vekt er en vederstyggelighet for Herren, men fullvektige lodder er ham til velbehag.

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.

Med overmot følger skam, men de ydmyke har visdom.

Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.

De opriktiges rettsinn leder dem, men de troløses forvendte sinn ødelegger dem.

Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.

Gods hjelper ikke på vredens dag, men rettferdighet frir fra døden.

Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

Den ustraffeliges rettferdighet gjør hans vei jevn, men den ugudelige faller ved sin ugudelighet.

Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.

De opriktiges rettferdighet frelser, men de troløse fanges i sin egen ondskap.

Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.

Når et ugudelig menneske dør, blir hans håp til intet, og med det som de onde stunder efter, er det forbi.

Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.

Den rettferdige utfries av trengsel, og den ugudelige kommer i hans sted.

Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.

Med munnen ødelegger den gudløse sin næste, men ved sin kunnskap utfries de rettferdige.

Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.

Når det går de rettferdige godt, jubler byen, og når de ugudelige omkommer, lyder fryderop.

Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.

Ved de opriktiges velsignelse blir en by ophøiet, men de ugudeliges munn bryter den ned.

Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.

Den som taler foraktelig om sin næste, er uten forstand; men en forstandig mann tier.

Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.

Den som går omkring som baktaler, åpenbarer hemmeligheter; men den som er trofast i ånden, skjuler saken.

Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.

Hvor det intet styre er, faller folket; men hvor det er mange rådgivere, der er frelse.

Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.

Ille går det den som går i borgen for en fremmed; men den som skyr å gi håndslag, er sikker.

Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.

En yndig kvinne vinner ære, og voldsmenn vinner rikdom.

Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.

En godgjørende mann gjør vel mot sig selv, men en hårdhjertet mann ødelegger sig.

Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.

Den ugudelige vinner en lønn som svikter, men den som sår rettferdighet, får en lønn som varer.

Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.

Den som står fast i rettferdighet, ham blir det til liv; men den som jager efter ondt, volder sin egen død.

Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.

En vederstyggelighet for Herren er de hvis hjerte er forvendt; men til velbehag for ham er de hvis vei er ustraffelig.

Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.

Visselig, den onde blir ikke ustraffet, men de rettferdiges ætt slipper unda.

Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.

Som en gullring i et svinetryne er en fager kvinne som er uten forstand.

Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.

De rettferdiges attrå er bare det som godt er; de ugudelige har vrede i vente.

Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.

Den ene strør ut og får ennu mere; den andre holder tilbake mere enn rett er, og det blir dog bare fattigdom.

Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.

Den som velsigner, skal trives, og den som lesker andre, han blir selv lesket.

Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.

Den som holder korn tilbake, ham banner folket; men velsignelse kommer over dens hode som selger korn.

Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.

Den som søker hvad godt er, søker det som er til behag; men den som higer efter ondt, over ham kommer det onde.

Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.

Den som setter sin lit til sin rikdom, han skal falle; men de rettferdige skal grønnes som løvet.

Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.

Den som setter sitt hus i ulag, skal arve vind, og dåren blir en tjener for den vise.

Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.

Den rettferdiges frukt er et livsens tre, og den vise fanger sjeler.

Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.

Se, den rettferdige får sin lønn på jorden, hvor meget mere da den ugudelige og synderen!

Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?