Job 4

Da tok Elifas fra Teman til orde og sa:

Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

Om en prøvde å tale et ord til dig, vilde du da ta det ille op? Men hvem kan vel holde sine ord tilbake?

Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

Du har selv vist mange til rette, og maktløse hender styrket du;

Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

dine ord reiste den snublende op, og synkende knær gjorde du sterke.

Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

Men nu, når det gjelder dig selv, blir du utålmodig, når det rammer dig, blir du forferdet.

Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

Er ikke din gudsfrykt din tillit, din ulastelige ferd ditt håp?

Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

Tenk efter: Hvem omkom uskyldig, og hvor gikk rettskafne til grunne?

Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

Efter det jeg har sett, har de som pløide urett og sådde nød, også høstet det.

Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

De omkom for Guds ånde, og for hans vredes pust blev de til intet.

He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

Løvens brøl og dens fryktelige røst hørtes ikke lenger, og ungløvenes tenner blev knust.

Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

Løven omkom av mangel på rov, og løvinnens unger blev adspredt.

Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

Og til mig stjal sig et ord; det lød for mitt øre som en hvisken,

Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

under skiftende tanker ved nattlige syner, når dyp søvn faller på menneskene.

Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

Frykt og beven kom over mig, så alle mine ben tok til å skjelve.

Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

Og en ånd fór forbi mitt åsyn; hårene på mitt legeme reiste sig.

Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

Den blev stående, men jeg skjelnet ikke klart hvorledes den så ut - det var en skikkelse som stod der for mine øine; jeg hørte en stille susen og en røst:

Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

Er et menneske rettferdig for Gud, eller en mann ren for sin skaper?

Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

Se, på sine tjenere stoler han ikke, og hos sine engler finner han feil,

Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

hvor meget mere da hos dem som bor i hus av ler, og som har sin grunnvoll i støvet - de som knuses lettere enn møll.

Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

Fra morgen til aften - så er de sønderslått; uten at nogen akter på det, går de til grunne for alltid.

Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

Blir ikke teltsnoren dradd ut hos dem? De dør, men ikke i visdom.

Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.