Job 31

En pakt hadde jeg gjort med mine øine, at jeg ikke skulde se på en jomfru.

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

Hvad lodd vilde jeg ellers få av Gud i himmelen, eller hvad arv av den Allmektige i det høie?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

Rammer ikke fordervelse den urettferdige, og ulykke dem som gjør det onde?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

Ser ikke han mine veier, og teller han ikke alle mine skritt?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Dersom jeg har faret frem med falskhet, og min fot har hastet til svik

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

- la Gud veie mig på rettferds vektskål, og han skal se at jeg er uten skyld -

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

dersom mine skritt har bøid av fra veien, og mitt hjerte har fulgt mine øine, og dersom der er nogen flekk på mine hender,

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

gid da en annen må ete det jeg har sådd, og gid det jeg har plantet, må rykkes op med rot!

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

Dersom mitt hjerte har latt sig dåre for en kvinnes skyld, og jeg har luret ved min næstes dør,

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

gid da min hustru må male korn for en annen, og andre menn bøie sig over henne!

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

For slikt er en skjenselsdåd, det er en misgjerning, hjemfalt til dom;

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

det er en ild som fortærer like til avgrunnen; alt mitt gods skulde den gjøre ende på.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

Har jeg krenket min træls og min trælkvinnes rett, når de hadde nogen trette med mig?

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

Hvad skulde jeg da gjøre om Gud stod op, og hvad skulde jeg svare ham om han gransket saken?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

Har ikke han som skapte mig i mors liv, skapt også dem, og har ikke en og den samme dannet oss i mors liv?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Har jeg nektet fattigfolk det de ønsket, og latt enkens øine tæres bort?

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Har jeg ett mitt brød alene, så den farløse ikke fikk ete av det?

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

Nei, fra min ungdom av vokste han op hos mig som hos en far, og fra min mors liv av førte jeg henne ved hånden.

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

Har jeg kunnet se en ulykkelig uten klær eller en fattig uten et plagg å ha på sig?

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Måtte ikke hans lender velsigne mig, fordi han fikk varme sig med ull av mine får?

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

Har jeg løftet min hånd mot den farløse, fordi jeg var viss på å få medhold i retten?

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

Gid da min skulder må falle fra sitt ledd, og min arm bli brutt løs fra sin skål!

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

For Guds straff fylte mig med redsel, og mot hans velde maktet jeg intet.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Har jeg satt mitt håp til gullet og sagt til gullklumpen: Du er min tillit?

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Har jeg gledet mig fordi min rikdom blev stor, og fordi min hånd vant mig meget gods?

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

Når jeg så sollyset, hvorledes det strålte, og månen, hvor herlig den skred frem,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

blev da mitt hjerte dåret i lønndom, så jeg sendte dem håndkyss?

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

Nei, også det vilde være en misgjerning, hjemfalt til dom; for da hadde jeg fornektet Gud i det høie.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

Har jeg gledet mig ved min fiendes uferd og jublet når ulykken rammet ham?

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

Nei, jeg tillot ikke min munn å synde ved å forbanne ham og ønske ham døden.

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

Må ikke mine husfolk vidne at enhver fikk mette sig ved mitt bord?

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

Aldri måtte en fremmed ligge utenfor mitt hus om natten; jeg åpnet mine dører for den veifarende.

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

Har jeg, som mennesker pleier, skjult mine synder og dulgt min misgjerning i min barm,

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

fordi jeg fryktet den store mengde og var redd for de fornemme slekters forakt, så jeg tidde stille og ikke gikk ut av min dør?

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

Å, om jeg hadde nogen som vilde høre på mig! Se, her er min underskrift, la den Allmektige svare mig! Å, om jeg hadde det skrift min motpart har satt op!

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

Sannelig, jeg skulde ta det på min skulder, jeg skulde feste det til mitt hode som en krone;

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

jeg skulde gjøre ham regnskap for alle mine skritt, som en fyrste skulde jeg møte ham.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Dersom min aker skriker over mig, og alle dens furer gråter,

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

dersom jeg har fortæret dens grøde uten betaling og utslukket dens eiers liv,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

gid det da må vokse torner på min aker istedenfor hvete og ugress istedenfor bygg! Her ender Jobs ord.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.