Job 21

Da tok Job til orde og sa:

Job vastasi ja sanoi:

Hør aktsomt på mitt ord og la dette være den trøst I yder mig!

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

Tål mig, så jeg kan få tale, og når jeg har talt, kan du spotte.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

Mon min klage gjelder et menneske? Eller hvorfor skulde min ånd ikke bli utålmodig?

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Vend eder til mig og bli forferdet og legg hånd på munn!

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

Kommer jeg det i hu, så forferdes jeg, og mitt kjød gripes av skjelving.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Hvorfor blir de ugudelige i live, blir gamle og tiltar endog i velmakt?

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

De ser sine barn trives omkring sig, og sine efterkommere har de for sine øine.

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

Deres hus er sikre mot redsler, og Guds ris kommer ikke over dem.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

Hans okse parrer sig og spiller ikke, hans ku kalver og kaster ikke i utide.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

De slipper sine barn ut som småfeet, og deres smågutter hopper omkring.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

De synger til tromme og citar, og de gleder sig ved fløitens lyd.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

De lever sine dager i lykke, og i et øieblikk farer de ned til dødsriket.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

Og dog sa de til Gud: Vik fra oss! Vi har ikke lyst til å kjenne dine veier.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

Hvad er den Allmektige, at vi skulde tjene ham, og hvad gagn skulde vi ha av å vende oss til ham med bønn?

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

Ja, men deres lykke står ikke i deres egen hånd. - De ugudeliges tanker er langt fra mine tanker.

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

Hvor ofte utslukkes vel de ugudeliges lampe, og hvor ofte hender det at ulykke kommer over dem? Hvor ofte tildeler han dem vel smerter i sin vrede?

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Hvor ofte blir de vel som strå for vinden, som agner stormen fører bort?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

Men Gud gjemmer hans straff til hans barn. - Ja, men han burde straffe ham selv, så han fikk kjenne det.

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

Med egne øine burde han få se sin undergang, og av den Allmektiges vrede burde han få drikke selv.

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

For hvad bryr han sig om sitt hus efter sin død, når hans måneders tall er ute?

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

Vil nogen lære Gud visdom, han som dømmer de høieste?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

Den ene dør midt i sin velmakt, helt trygg og rolig;

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

hans kar var fulle av melk, og margen i hans ben var saftfull.

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

Den andre dør med sorg i hjertet og har aldri nytt nogen lykke.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

Begge ligger de i støvet, og makk dekker dem.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

Se, jeg kjenner eders tanker og de onde råd hvormed I gjør urett mot mig;

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

for I sier: Hvor er tyrannens hus, og hvor er det telt de ugudelige bor i?

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

Har I aldri spurt dem som har faret vidt omkring? Og I vil vel ikke forkaste deres vidnesbyrd,

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

at den onde spares på ulykkens dag, på vredens dag føres han unda.

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

Hvem foreholder ham hans ferd like i hans ansikt? og når han gjør noget, hvem gjengjelder ham det?

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

Til graven bæres han med ære, og over gravhaugen holder de vakt.

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

Søt er hans hvile i dalens muld, og alle mennesker vandrer i hans spor, og det er ikke tall på dem som har gått foran ham.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

Hvor kan I da trøste mig med så tom en trøst? Av eders svar blir det bare troløshet tilbake.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.