Job 19

Da tok Job til orde og sa:

Mutta Job vastasi ja sanoi:

Hvor lenge vil I bedrøve min sjel og knuse mig med ord?

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

Det er nu tiende gang I håner mig og ikke skammer eder ved å krenke mig.

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

Har jeg virkelig faret vill, da blir min villfarelse min egen sak.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

Vil I virkelig ophøie eder over mig og vise mig at min vanære har rammet mig med rette?

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

Så vit da at Gud har gjort mig urett og satt sitt garn omkring mig!

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

Se, jeg roper: Vold! - men jeg får intet svar; jeg skriker om hjelp, men det er ingen rett å få.

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

Min vei har han stengt, så jeg ikke kommer frem, og over mine stier legger han mørke.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

Min ære har han avklædd mig og tatt bort kronen fra mitt hode.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

Han bryter mig ned på alle kanter, så jeg går til grunne, og han rykker op mitt håp som et tre.

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

Han lar sin vrede brenne mot mig og akter mig som sin fiende.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

Hans hærflokker kommer alle sammen og rydder sig vei mot mig, og de leirer sig rundt om mitt telt.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

Mine brødre har han drevet langt bort fra mig, og mine kjenninger er blitt aldeles fremmede for mig.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

Mine nærmeste holder sig borte, og mine kjente har glemt mig.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

Mine husfolk og mine tjenestepiker akter mig for en fremmed; jeg er en utlending i deres øine.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

Kaller jeg på min tjener, så svarer han ikke; med egen munn må jeg bønnfalle ham.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

Min ånde er motbydelig for min hustru, og min vonde lukt for min mors sønner.

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

Endog barn forakter mig; vil jeg reise mig, så taler de mot mig.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

Alle mine nærmeste venner avskyr mig, og de jeg elsket, har vendt sig mot mig.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

Mine ben trenger ut gjennem min hud og mitt kjøtt, og bare tannhinnen er ennu urørt på mig.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

Forbarm eder, forbarm eder over mig, I mine venner! For Guds hånd har rørt ved mig.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

Hvorfor forfølger I mig likesom Gud og blir ikke mette av mitt kjøtt?

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

Men gid mine ord måtte bli opskrevet! Gid de måtte bli optegnet i en bok,

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

ja, med jerngriffel og bly for evig bli hugget inn i sten!

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

Men jeg - jeg vet min gjenløser lever, og som den siste skal han stå frem på støvet.

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

Og efterat denne min hud er blitt ødelagt, skal jeg ut fra mitt kjød skue Gud,

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

han som jeg skal skue, mig til gode, han som mine øine skal se og ikke nogen fremmed - mine nyrer tæres bort i mitt liv.

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

Når I sier: Hvor vi skal forfølge ham! - I har jo funnet skylden hos mig -

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

så frykt for sverdet! For vrede er en synd som er hjemfalt til sverd. Dette sier jeg forat I skal tenke på at det kommer en dom.

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.