Job 18

Da tok Bildad fra Suah til orde og sa:

Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

Når vil I dog engang sette en grense for eders ord? Bli først forstandige, så kan vi tale sammen.

Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.

Hvorfor er vi aktet som fe? Hvorfor er vi urene i eders øine?

Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?

Å du som sønderriver dig selv din vrede! Mon jorden for din skyld skal lates øde, og en klippe rokkes fra sitt sted?

Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?

Like fullt skal den ugudeliges lys utslukkes, og hans ilds lue skal ikke skinne.

Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.

Lyset skal formørkes i hans telt og hans lampe utslukkes over ham.

Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.

Hans kraftige skritt skal bli innsnevret, og hans eget råd styrte ham;

Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.

for han kommer inn i et garn med sine føtter, og han vandrer på et nett.

Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.

En snare griper om hans hæl, et rep tar fatt i ham.

Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.

Skjult i jorden er det garn han fanges i, og fellen ligger på hans vei.

Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.

Redsler forferder ham rundt om og jager ham hvor han setter sin fot.

Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.

Av sult blir hans kraft fortært, og ulykke står ferdig ved hans side.

Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.

Hans hud fortæres stykke for stykke, dødens førstefødte fortærer hans lemmer.

Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.

Han rives bort fra sitt telt, som han setter sin lit til, og du lar ham dra avsted til redslenes konge.

Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.

Folk som ikke hører ham til, bor i hans telt; det strøes svovel over hans bosted.

Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.

Nedentil tørkes hans røtter bort, og oventil visner hans grener.

Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.

Hans minne er blitt borte i landet, og hans navn nevnes ikke mere ute på marken.

Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.

Han støtes fra lys ut i mørke, han jages bort fra jorderike.

Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.

Han har ikke barn og ikke efterkommere blandt sitt folk, og det finnes ingen i hans boliger som har sloppet unda.

Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.

Over hans dag forferdes de som bor i Vesten, og de som bor i Østen, gripes av redsel.

Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.

Just således går det med den urettferdiges boliger, og således med hjemmet til den som ikke kjenner Gud.

Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.