Job 17

Min ånd er brutt, mine dager utslukket; bare graver har jeg for mig.

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

Sannelig, spott omgir mig på alle kanter, og mitt øie må dvele ved deres trettekjære ferd.

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

Så sett nu et pant, gå i borgen for mig hos dig selv! Hvem skulde ellers gi mig håndslag?

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Du har jo lukket deres hjerte for innsikt; derfor vil du ikke la dem vinne.

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

Den som forråder venner, så de blir til bytte, hans barns øine skal tæres bort.

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

Jeg er satt til et ordsprog for folk; jeg er en mann som blir spyttet i ansiktet.

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

Mitt øie er sløvt av gremmelse, og alle mine lemmer er som en skygge.

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

Rettskafne forferdes over dette, og den skyldfrie harmes over den gudløse;

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

men den rettferdige holder fast ved sin vei, og den som har rene hender, får enn mere kraft.

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

Men I - kom bare igjen alle sammen! Jeg finner dog ikke nogen vismann blandt eder.

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

Mine dager er faret forbi, mine planer sønderrevet - mitt hjertes eiendom!

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

Natt gjør de til dag, lyset, sier de, er nærmere enn det mørke som ligger like for mig.

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

Når jeg håper på dødsriket som mitt hus, reder i mørket mitt leie,

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

roper til graven: Du er min far, til makken: Du er min mor og min søster,

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

hvor er da mitt håp? Mitt håp - hvem øiner det?

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

Til dødsrikets bommer farer de ned, på samme tid som jeg går til hvile i støvet.

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.