Revelation of John 6

A i kite ahau i te wahanga o tetahi o nga hiri e te Reme, i rongo hoki i tetahi o nga mea ora e wha e mea mai ana, ano he reo whatitiri, Haere mai.

Ja minä näin, kuin Karitsa ensimäisen sinetin avasi, ja minä kuulin yhden neljästä eläimestä sanovan, niinkuin pitkäisen jylinän: tule ja katso!

I kite ano ahau, na, he hoihoi ma: a ko te tangata e noho ana i runga he kopere tana; a ka hoatu he karauna ki a ia: a haere atu ana ia i runga i te wikitoria ki te wikitoria.

Ja minä näin, ja katso, valkia orhi; ja se, joka sen päällä istui, piti joutsea, ja hänelle annettiin kruunu, ja hän läksi voittamaan ja saamaan voittoa.

A i tana wahanga i te rua o nga hiri ka rongo ahau i te rua o nga mea ora e mea ana, Haere mai.

Ja kuin hän toisen sinetin avasi, kuulin minä toisen eläimen sanovan: tule ja katso!

Na ka puta mai tetahi hoiho ano, he hoiho whero: a i hoatu ki te kainoho i runga kia tangohia atu e ia te rangimarie i runga i te whenua, kia patu ai ratou tetahi i tetahi: i hoatu ano hoki he hoari nui ki a ia.

Ja ruskia orhi meni ulos; ja sille, joka sen päällä istui, annettiin rauha maasta ottaa pois, että heidän piti keskenänsä toinen toisensa tappaman; ja hänelle oli suuri miekka annettu.

A i tana wahanga i te toru o nga hiri ka rongo ahau i te toru o nga mea ora e mea ana, Haere mai. A i kite ahau, na, he hoiho mangu; me te kainoho i runga he pauna taimaha tana kei tona ringaringa.

Ja kuin hän kolmannen sinetin avasi, kuulin minä kolmannen eläimen sanovan: tule ja katso! Ja minä näin, ja katso, musta orhi; ja sillä, joka sen päällä istui, oli vaaka kädessä.

A ka rongo ahau i te reo, ano i waenganui o nga mea ora e wha, e mea ana, He kuata witi mo te pene, e toru kuata parei mo te pene; kei kino hoki tau mahi ki te hinu, ki te waina.

Ja minä kuulin äänen neljän eläimen keskeltä sanovan: mitta nisuja yhteen penninkiin ja kolme mittaa ohria yhteen penninkiin, ja älä viinaa eikä öljyä vahingoita.

A i tana wahanga i te wha o nga hiri, ka rongo ahau i te reo o te wha o nga mea ora, e mea ana, Haere mai.

Ja kuin hän avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen eläimen äänen sanovan: tule ja katso!

A ka kite ahau, na, he hoiho ha ma: a ko te kainoho i runga, tona ingoa ko te Mate, me te aru ano te Reinga i a ia. Na i hoatu ki a raua te tikanga ki te tuawha o nga wahi o te whenua, kia whakamatea ki te hoari, ki te matekai, ki te mate turoro, ki nga kararehe hoki o te whenua.

Ja minä näin, ja katso, hiirenkarvainen orhi, ja joka sen päällä istui, sen nimi oli kuolema; ja helvetti noudatti häntä. Ja hänelle annettiin voima tappaa neljättä osaa maan päältä miekalla ja nälällä, ja surmalla ja pedoilla maan päällä.

A i tana wahanga i te rima o nga hiri, ka kitea e ahau i raro i te aata nga wairua o te hunga i whakamatea mo te kupu a te Atua, mo ta ratou whakaatu hoki:

Ja kuin hän viidennen sinetin avasi, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka Jumalan sanan tähden tapetut olivat ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.

Nui atu to ratou reo ki te karanga, ki te mea, Kia pehea te roa, e te Ariki, e te tapu, e te pono, a kore ana koe e whakawa, e rapu utu mo o matou toto, i te hunga e noho ana i runga i te whenua?

Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: sinä pyhä ja totinen Herra! kuinka kauvan et sinä tuomitse ja meidän vertamme kosta niille, jotka maan päällä asuvat?

A i hoatu he kakahu ma ki tenei, ki tenei o ratou; a i kiia atu ki a ratou, kia okioki ratou he wa iti nei, kia rite ra ano o ratou hoa pononga me o ratou teina, i meinga nei kia patua, kia peratia me ratou.

Ja kullekin heistä annettiin valkia vaate ja sanottiin heille, että heidän piti vielä vähän aikaa lepäämän, siihenasti kuin heidän kanssapalveliainsa ja veljeinsä luku täytetyksi tulis, jotka piti tapettaman niinkuin hekin.

A ka kite ahau i tana wahanga i te ono o nga hiri, na, ko te ru nui; a ka mangu te ra ano he kakahu taratara, puhuruhuru, a ko te marama pena katoa i te toto;

Ja minä näin, kuin hän kuudennen sinetin avasi, katso, niin tapahtui suuri maanjäristys, ja aurinko tuli mustaksi niinkuin karvasäkki ja kuu tuli kokonansa niinkuin veri,

A ka taka iho nga whetu o te rangi, ano he piki e whakangahoro nei i ona hua koriri, ina rurea ia i te hau nui.

Ja tähdet putosivat taivaasta maan päälle, niinkuin fikunapuu fikunansa varistaa, kuin hän suurelta tuulelta häälytetään.

Na ka tahia atu te rangi me te pukapuka e whakakopaia ana; a ka nekehia atu nga maunga katoa me nga motu i o ratou turanga.

Ja taivas pakeni niinkuin kämärtynyt kirja, ja kaikki vuoret ja luodot siirrettiin sioistansa.

Na, ko nga kingi o te whenua, ko nga tangata nunui, ko nga tangata taonga, ko nga rangatira mano, ko nga tangata kaha, ko nga pononga katoa, me nga rangatira katoa, piri ana ratou ki roto ki nga ana, ki nga toka o nga maunga;

Ja kuninkaat maan päällä, ja ylimäiset, ja rikkaat, ja päämiehet, ja väkevät, ja kaikki orjat, ja kaikki vapaat kätkivät itsensä luoliin ja vuorten rotkoihin,

Me te ki ake ano ratou ki nga maunga, ki nga toka, E hinga ki runga ki a matou, hei huna i a matou i te kanohi o tera e noho ra i runga i te torona, i te riri hoki o te Reme:

Ja sanoivat vuorille ja kukkuloille: langetkaat meidän päällemme ja peittäkäät meitä sen kasvoin edestä, joka istuimella istuu, ja Karitsan vihasta.

Kua taea hoki te ra nui o tona riri; a ko wai e tu?

Sillä se suuri hänen vihansa päivä on tullut, ja kuka voi pysyä?