Revelation of John 4

Muri iho i enei mea ka kite ahau, na, he tatau kua oti te whakapuare i te rangi, a ko te reo tuatahi i rongo ai ahau me te mea he reo no tetahi tetere e ki mai ana ki ahau, e mea ana, Haere mai ki runga nei, a ka whakakitea e ahau ki a koe nga me a kua takoto mo muri i enei.
Sitte näin minä, ja katso, ovi avattiin taivaassa, ja ensimäinen ääni, jonka minä kuulin niinkuin basunan puhuvan minun kanssani, sanoen: astu tänne ylös, ja minä osoitan sinulle, mitä tästälähin tapahtuva on.
I reira pu ano kua nohoia ahau e te Wairua: na, he torona kua tu ki te rangi, a ko tetahi i runga i te torona e noho ana;
Ja kohta minä olin hengessä, ja katso, istuin oli pantu taivaasen, ja istuimella oli (yksi) istuva.
A ko tera i noho ra rite tonu ki te titiro atu ki te kohatu hahapa, ki te harariu: he aniwaniwa hoki i nga taha katoa o te torona, ko te ahua ki te titiro atu kei to te emerara.
Ja se, joka istui, oli näkyänsä kiven jaspiksen ja sardin kaltainen, ja taivaan kaari istuimen ympäri näkyänsä smaragdin kaltainen.
Na i nga taha katoa o te torona etahi torona e rua tekau ma wha: a ka kite ahau i runga i nga torona ko nga kaumatua e rua tekau ma wha e noho ana, he mea whakakakahu ki te kakahu ma; he karauna koura i runga i o ratou matenga.
Ja sen istuimen ympärillä oli neljäkolmattakymmentä istuinta, ja niillä istuimilla näin minä neljäkolmattakymmentä vanhinta istuvan, valkeilla vaatteilla puetettuna, ja heidän päässänsä olivat kultaiset kruunut.
Na ka puta mai i roto i te torona he uira, he reo, he whatitiri. A tera nga rama ahi e whitu e ka ana i mua i te torona; ko nga Wairua e whitu enei o te Atua;
Ja istuimesta kävivät ulos leimaukset ja pitkäiset ja äänet, ja seitsemän tulista lamppua paloi istuimen edessä, jotka seitsemän Jumalan henkeä ovat.
I mua i te torona ano he moana karaihe, te rite kei te haupapa: a i waenganui o te torona, i nga taha katoa ano o te torona, ko nga mea ora e wha, kapi tonu a mua, a muri o ratou i te kanohi.
Ja istuimen edessä oli niinkuin lasinen meri, kristallin muotoinen, ja keskellä istuinta ja ympäri istuinta neljä eläintä, edestä ja takaa silmiä täynnänsä.
Ko te tuatahi o nga mea ora i rite ki te raiona, ko te tuarua o nga mea ora i rite ki te kuao kau, ko te mata o te tuatoru o nga mea ora i rite ki to te tangata, a ko te tuawha o nga mea ora i rite ki te ekara e rere ana.
Ja ensimäinen eläin oli jalopeuran muotoinen, ja toinen eläin vasikan muotoinen, ja kolmannella eläimellä olivat niinkuin ihmisen kasvot, ja neljäs eläin lentäväisen kotkan muotoinen.
Na, ko aua mea ora e wha, he parirau o ratou, e ono o tena, o tena, i nga taha katoa; ki tonu hoki a roto o ratou me nga taha i te kanohi: a kahore he tanga i te ao, i te po, he mea tonu ta ratou, Tapu, tapu, tapu, te Ariki, te Atua Kaha Rawa, i mua nei ia, tenei ano inaianei, a e haere mai nei.
Ja niillä neljällä eläimellä oli kullakin kuusi siipeä ympärillä, ja he olivat sisältä silmiä täynnänsä; ja ei heillä ollut lepoa päivällä eikä yöllä, ja sanoivat: pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala kaikkivaltias, joka oli, ja joka on, ja joka tuleva on.
A i te mea ka hoatu e nga mea ora te kororia, te honore, te whakawhetai ki tera e noho ana i runga i te torona, e ora ana ake ake,
Ja kuin ne eläimet antoivat kiitoksen ja kunnian ja siunauksen sille, joka istuimella istui, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
Ka hinga iho nga kaumatua e rua tekau ma wha ki te aroaro o tera e noho ra i runga i te torona, na ka koropiko ki a ia e ora tonu nei ake ake, ka panga hoki i o ratou karauna ki mua o te torona, ka mea,
Niin ne neljäkolmattakymmentä vanhinta lankesivat istuimella istuvaisen eteen, ja kumartaen rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja heittivät kruununsa istuimen eteen ja sanoivat:
Tika tonu, e te Ariki, kia riro i a koe te kororia, me te honore, me te kaha: nau hoki i hanga nga mea katoa, a nau i pai i takoto ai aua mea, i hanga ai.
Herra! sinä olet mahdollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman; sillä sinä olet kaikki luonut, ja sinun tahdostas he ovat, ja luodut ovat.