Revelation of John 18

A muri iho i enei mea ka kite ahau i tetahi atu anahera e heke iho ana i te rangi, he mana nui tona; marama tonu hoki te ao i tona kororia.

Ja sitte näin minä toisen enkelin tulevan alas taivaasta, jolla oli suuri voima: ja maa valistui hänen kirkkaudestansa.

He nui hoki tona reo ki te karanga, ki te mea, Kua horo, kua horo a Papurona nui, kua meinga hei kainga rewera, hei whare herehere hoki mo nga wairua poke katoa, hei whare herehere mo nga manu poke katoa, mo nga manu whakarihariha.

Ja hän huusi väkevästi suurella äänellä ja sanoi: lankesi, lankesi suuri Babylon, ja on tullut perkeleitten asumasiaksi, ja kaikkein rietasten henkein kätköksi, ja kaikkein rietasten ja vihattavain lintuin kätköksi.

Na te waina hoki o te riri o tona moepuku i horo ai nga tauiwi katoa; i moepuku hoki nga kingi o te whenua ki a ia, a kua whiwhi nui nga kaihoko o te ao i te taonga i te nui o ana mea whakaahuareka.

Sillä hänen huoruutensa vihan viinasta ovat kaikki pakanat juoneet, ja maan kuninkaat hänen kanssansa huorin tehneet, ja kauppamiehet maan päällä ovat rikastuneet hänen herkkuinsa voimasta.

I rongo ano ahau i tetahi atu reo i te rangi, e mea ana, Puta mai koutou i roto i a ia, e toku iwi, kei uru tahi koutou ki ona hara, kei pangia koutou e ona whiu:

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: te. minun kansani, lähtekäät ulos hänestä, ettette hänen synneistänsä osallisiksi tulisi, ettette myös jotakin hänen vitsauksistansa saisi.

Kua tutuki hoki ona hara ki te rangi, kua mahara te Atua ki ana mahi he.

Sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet hamaan taivaasen asti, ja Jumala muisti hänen vääryytensä.

Hoatu ki a ia tana i homai ai ki a koutou, takiruatia nga mea mona, kia rite ki ana mahi: ko te kapu i whakakiia e ia kia rua a koutou whakakinga mona.

Maksakaat hänelle niinkuin hänkin maksoi teille, ja kertokaat hänelle kaksinkertaisesti hänen töittensä jälkeen; sillä juoma-astialla, josta hän teille pani sisälle, niin pankaat hänelle kaksinkertaisesti.

Na kia rite ki tana whakanuinga i a ia, ki tona toreretanga ki ana mea whakaahuareka, kia pera ano te mamae me te pouri e hoatu e koutou ki a ia: e mea ana hoki ia i tona ngakau, E noho ana ahau hei kuini, ehara hoki ahau i te pouaru, e kore ano hoki ahau e kite i te pouri.

Niin paljo kuin hän itsiänsä kunnioitti ja koreili, niin antakaat hänelle niin paljon vaivaa ja itkua; sillä hän sanoo sydämessänsä: minä istun ja olen kuningatar ja en leski, ja ei minun pidä itkua näkemän.

Mo konei ano ka tae mai ona whiu i te ra kotahi, te mate, te pouri, te matekai; a ka tahuna ia kia pau rawa i te ahi: he kaha hoki te Ariki, te Atua, e whakawa nei i a ia.

Sentähden pitää hänen vitsauksensa yhtenä päivänä tuleman: kuolema ja itku ja nälkä, ja hän pitää tulella poltettaman; sillä Herra Jumala on väkevä, joka hänen tuomitsee.

A, ko nga kingi o te ao i moepuku nei ki a ia, i torere ngatahi nei ki ana mea whakaahuareka, tera e tangi ki a ia, e aue ki a ia, ina kite ratou i te paoa o tona tahunga;

Ja häntä pitää itkettämän, ja maan kuninkaat parkuvat häntä, jotka hänen kanssansa huorin tekivät ja hekumassa elivät, kuin he hänen palonsa savun näkevät.

Ka tu mai ratou i tawhiti i te wehi ki tona whakamamae, ka mea, Aue, aue, te pa nui, Papurona, te pa kaha! kua tae mai hoki tou whakawa i te haora kotahi.

Ja pitää taampana seisoman hänen vaivansa pelvon tähden ja sanoman: voi, voi suurta kaupunkia Babylonia, väkevää kaupunkia! sillä yhdellä hetkellä tuli sinun tuomios.

Ka tangi ano hoki nga kaihoko o te whenua, ka aue ki a ia; no te mea kahore atu he tangata hei hoko i ta ratou utanga;

Ja kauppamiehet maan päällä itkevät ja murehtivat häntä, ettei kenkään enempi heidän kalujansa osta:

I te utanga o te koura, o te hiriwa, o te kohatu utu nui, o te peara, o te rinena pai, o te papura, o te hiraka, o te kahu whero; me nga rakau taina katoa, me nga tini oko rei, me nga tini oko rakau utu nui whakaharahara, oko parahi, rino, maper e,

Kulta- ja hopiakaluja, ja kalliita kiviä ja päärlyjä, ja kalliita liinavaatteita, ja purpuraa ja silkkiä, ja tulipunaista, ja kaikkinaisia kalliita puita, ja kaikkinaisia astioita elephantin luista, ja kaikkinaisia astioita kalleimmista puista, ja vaskesta, ja raudasta, ja marmorista,

Me te hinamona, me nga mea kakara, me te hinu kakara, me te parakihe, me te waina, me te hinu, me te paraoa pai, me te witi, me nga kararehe, me nga hipi; me te utanga o nga hoiho, o nga hariata, o nga pononga; me nga wairua tangata.

Ja kanelia ja hyvänhajullisia, ja voidetta, ja pyhää savua, ja viinaa, ja öljyä, ja sämpyliä, ja nisuja, ja karjaa, lampaita ja hevosia, rattaita, ja orjia ja ihmisten sieluja.

Heoi ko nga hua i matea nuitia e tou ngakau kua mawehe atu i a koe, a kua mahue hoki koe i nga mea reke katoa, i nga mea papai, a heoi ano te kitenga o aua mea e te tangata.

Ja hedelmät, joita sinun sielus himoitsee, ovat sinulta paenneet pois, ja kaikki, jotka lihavat ja kauniit olivat, ne ovat sinusta oljenneet pois, ja ei sinun pidä niitä enää löytämän.

Ko nga kaihoko o enei mea, kua whai taonga nei i a ia, ka tu mai ratou i tawhiti i te wehi ki tona whakamamae, me te tangi, me te aue ano ratou,

Näiden kaluin kauppamiehet, jotka hänestä rikastuneet ovat, pitää taampana seisoman hänen vaivansa pelvon tähden, itkemän ja murehtiman.

Me te ki, Aue, aue, te pa nui, i kakahuria ki te rinena pai, ki te papaura, ki te whero, i tataitia ki te koura, ki te kohatu utu nui, ki nga peara!

Ja sanoman: voi, voi suurta kaupunkia! joka puetettu oli kalliilla liinalla ja purpuralla, ja tulipunaisella, ja kullalla yltäkullattu, ja kalliilla kivillä, ja päärlyillä; yhdellä hetkellä ovat senkaltaiset rikkaudet hävitetyt.

Kotahi tonu hoki te haora a moti rawa iho taua taonga nui. Na ko nga rangatira kaipuke katoa, ko te hunga katoa e rere ana ra te kaipuke ki ia wahi, ko nga kaiwhakatere kaipuke, me te hunga katoa ano kei te moana a ratou mahi, tu mai ana ratou i tawhiti,

Ja kaikki haahdenhaltiat, ja kaikki haaksiväki, jotka laivoissa asuvat, ja merimiehet, ja jotka merellä vaeltavat, seisoivat taampana,

Me te karanga ano ratou i to ratou kitenga i te paoa o tona tahunga, me te ki, Ko tehea pa i rite ki tenei pa nui?

Ja huusivat, kuin he savun hänen palostansa näkivät, ja sanoivat: kuka on tämän suuren kaupungin verta?

Opehia ana hoki e ratou he puehu ki a ratou mahunga, kei te karanga ratou, me te tangi, me te aue, kei te mea, Aue, aue, te pa nui, i whai taonga ai i ona utu nui te hunga katoa he kaipuke a ratou i te moana! kotahi tonu nei hoki te haora a moti rawa iho.

Ja he heittivät multaa päittensä päälle, huusivat, itkivät ja murehtivat, sanoen: voi, voi suurta kaupunkia! jossa kaikki rikastuneet ovat, joilla laivat meressä olivat, hänen kalliista kaluistansa; yhdellä hetkellä on hän hävitetty.

Kia hari ki a ia, e te rangi, e te hunga tapu, e nga apotoro, e nga poropiti ano hoki; kua whakaritea nei hoki e te Atua ta koutou whakawa i a ia.

Ihastu, taivas, hänestä, ja te pyhät apostolit ja prophetat! sillä Jumala tuomitsee teidän tuomionne hänen päällensä.

Katahi ka hapaingia ake e tetahi anahera kaha he kamaka i rite nei ki tetahi kamaka rahi no te mira, a maka ana e ia ki te moana, me te ki ano ia, Ka peneitia a Papurona, te pa nui, ka maka whakareretia atu, e kore ano hoki e kitea i muri nei.

Ja yksi väkevä enkeli nosti ison kiven, niinkuin myllynkiven, ja heitti sen mereen ja sanoi: näin äkisti pitää suuri kaupunki Babylon heitettämän pois, ja ei häntä pidä enempi löydettämän.

Na heoi ano rongonga i roto i a koe ki te reo o nga kaiwhakatangi hapa, o nga kaiwhakatakoto rangi waiata, o nga kaiwhakatangi i nga putorino, i nga tetere; e kore ano hoki e kitea i nga wa i muri nei tetahi kaimahi o nga tini mahi i roto i a ko e; e kore ano hoki e rangona i nga wa i muri nei te haruru o te kohatu mira i roto i a koe;

Ja kanteleiden soittajain ja laulajain, ja huiluin ja basunan soittajain ääni ei pidä enempi sinusta kuuluman, ja ei yhtäkään virkamiestä yhdestäkään virasta pidä enempi sinussa löydettämän, ja myllyn ääni ei pidä enempi sinussa kuuluman;

E kore ano hoki e whiti i nga wa i muri nei te marama o te rama i roto i a koe; e kore ano hoki e rangona i nga wa i muri nei te reo o te tane marena hou, o te wahine marena hou, i roto i a koe: ou kaihokohoko hoki ko nga tangata nunui o te ao; na au mahi makutu ano hoki i pohehe ai nga iwi katoa.

Ja kynttilän valkeus ei pidä sinussa enää valistaman, ja yljän ja morsiamen ääni ei pidä enää sinussa kuuluman; sillä sinun kauppamiehes olivat maan päämiehet, ja sinun noitumises kautta ovat kaikki pakanat eksyneet.

I kitea ano hoki i roto i a ia nga toto o nga poropiti, o te hunga tapu, o te hunga katoa hoki i whakamatea ki runga ki te whenua.

Ja hänessä on prophetain ja pyhäin veri löydetty, ja kaikkein niiden, jotka maan päällä tapetut ovat.