Psalms 132

He waiata; he pikitanga. E Ihowa, maharatia a Rawiri, me ona mamaetanga ngakau katoa;

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

Tana oati ki a Ihowa, tana kupu taurangi ki te Mea Nui o Hakopa;

Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

E kore rawa ahau e tae ki toku whare e noho ai ahau, e eke ranei ki runga ki toku moenga;

En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

E kore ahau e tuku i oku kanohi kia moe, i oku kamo kia nenewha;

En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

Kia kitea ra ano e ahau he wahi mo Ihowa, he nohoanga mo te Mea Nui o Hakopa.

Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

Na i rangona e matou ki Eparata, i kitea ki nga mara o te ngahere.

Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

Ka haere matou ki roto ki ona tapenakara; ka koropiko ki tona turanga waewae.

Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

E ara, e Ihowa, ki tou okiokinga, a koe, me te aaka o tou kaha.

Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

Kia whakakakahuria au tohunga ki te tika; kia hamama tau hunga tapu i te hari.

Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

Whakaaro ki a Rawiri, ki tau pononga: kaua e whakapeaua atu te mata o tau i whakawahi ai.

Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

Kua oati pono a Ihowa ki a Rawiri, e kore ia e tahuri ke i tena; Ka whakanohoia e ahau tetahi hua o tou kopu ki tou torona.

Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

Ki te puritia e au tama taku kawenata, me taku whakaaturanga e ako ai ahau ki a ratou, ka noho ano a ratou tama ki tou torona ake ake.

Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

Kua whiriwhiria hoki e Ihowa a Hiona; kua hiahiatia e ia hei nohoanga mona.

Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

Ko toku okiokinga tenei ake ake; ko konei ahau noho ai, kua hiahiatia hoki e ahau.

Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

Ka manaakitia rawatia e ahau tana kai; ka whakamakonatia e ahau ona rawakore ki te taro.

Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

Ka whakakakahuria hoki e ahau ona tohunga ki te whakaoranga; a ka hamama tona hunga tapu i te hari.

Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

Ka meinga e ahau kia pihi ki reira te haona o Rawiri: kua whakapaia e ahau he rama mo taku i whakawahi ai.

Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

Ka whakakakahuria e ahau ona hoariri ki te whakama; a ka matomato tona karauna i runga i a ia.

Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.