Psalms 104

Whakapaingia a Ihowa, e toku wairua. E Ihowa, e toku Atua, he nui rawa koe; he honore, he kororia ou kakahu.
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
E roropi nei i te marama ki a koe ano he kakahu, e hora nei i nga rangi ano he kakahu tauarai.
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
E whakanoho nei i nga kurupae o ona ruma ki nga wai: e mea nei i nga kapua hei hariata mona: e haere nei i runga i nga pakau o te hau.
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
E mea nei i nga hau hei karere mana, i te mura ahi hei kaimahi mana.
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
Nana nei i whakatu te whenua ki runga ki ona turanga, kei nekenekehia ake ake.
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
Nau ano i hipoki ki te rire hei kakahu: tu ana nga wai i runga i nga maunga.
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
Rere ana ratou i tau riri: tahuti tonu atu i te reo o tau whatitiri;
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
Puke ake ana ra nga maunga, heke iho ana ma nga whawharua ki te wahi i whakaritea e koe mo ratou.
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
Kua whakatakotoria e koe he rohe kei koni mai ratou, kei hoki mai hei taupoki mo te whenua.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
Nana i tono nga puna ki roto ki nga awaawa, e rere nei i waenga o nga puke.
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
Hei wai mo nga kirehe katoa o te parae: na noa te matewai o nga kaihe mohoao.
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
Kei reira nga nohoanga o nga manu o te rangi, e korihi nei i roto i nga manga.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
He mea whakamakuku nana nga puke i ona ruma: ka makona te whenua i nga hua o au mahi.
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
Ko ia hei whakatupu i te tarutaru ma te kararehe, i te otaota hei mea ma te tangata; kia whakaputaina ake ai he taro i te whenua;
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
He waina hei whakahari i te ngakau o te tangata, he hinu e piata ai tona mata, me te taro hei whakakaha i te ngakau o te tangata.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
Ki tonu i te wai nga rakau a Ihowa, nga hita o Repanona i whakatokia e ia.
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
Hanga ake e nga manu he ohanga ki reira: te taaka, ko nga kauri tona whare.
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
Hei piringa nga puke tiketike mo nga koati mohoao: nga kohatu mo nga rapeti.
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
I hanga e ia te marama hei tohu taima: e matau ana te ra ki tona torengitanga.
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
Ko koe hei whakapouri, a kua po: na ngoki mai ana nga kirehe katoa o te ngahere.
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
Ko nga kuao raiona ngengere ana ratou, he mea kai, he rapu kai ma ratou i te Atua.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
Ko te putanga mai o te ra ka poto atu ratou, takoto ana i o ratou kuhunga.
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
Ko te tangata ka haere ki ana hanga, ki tana mahi, a ahiahi noa.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
Ano te tini o au mahi, e Ihowa! he mohio rawa tau mahi i aua mea katoa; ki tonu te whenua i au taonga.
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
Kei ko ra ko te moana, tona nui tuauriuri: kei reira nga mea ngokingoki e kore e taea te tatau, nga kirehe hoki, ana nonohi, ana nunui.
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
Kei reira nga kaipuke e teretere ana: kei reira taua rewiatana i hanga e koe hei takaro ki reira.
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
E tatari katoa ana enei ki a koe, kia hoatu e koe te kai ma ratou i te wa e tika ai.
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
Ko tau e hoatu ai ma ratou, kohikohia ana e ratou: te wherahanga o tou ringa, makona tonu ratou i te pai.
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
Ko te hunanga o tou mata, pororaru ana ratou: ka kapohia e koe to ratou manawa, ka marere ratou, a ka hoki ano ki to ratou puehu.
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
Ko tau tononga mai i tou wairua, kua hanga ratou; a whakahoutia ana e koe te mata o te whenua.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
Kia whai kororia a Ihowa ake ake, kia hari a Ihowa ki ana mahi:
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
Tana tirohanga iho ki te whenua, ru ana: kua pa ki nga puke, na pongere ana.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
Ka waiata ahau ki a Ihowa i ahau e ora ana: ka himene ki toku Atua i ahau ano i te ao nei.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
Kia reka toku whakaaronga ki a ia, ka hari ahau ki a Ihowa.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
Kia moti nga tangata hara i runga i te whenua, ko te hunga kino kia poto katoa atu. Whakapaingia a Ihowa, e toku wairua. Whakamoemititia a Ihowa.
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!