Joshua 22

Katahi ka karanga a Hohua ki nga Reupeni, ki nga Kari, a ki tetahi taanga o te iwi o Manahi,
Silloin kutsui Josua tykönsä Rubenilaiset, Gadilaiset ja puolen Manassen sukukuntaa:
A ka mea ki a ratou, Kua mau i a koutou nga mea katoa i whakahau ai a Mohi, te pononga a Ihowa ki a koutou, kua whakarongo mai hoki koutou ki toku reo i nga mea katoa i whakahau ai ahau ki a koutou:
Ja sanoi heille: te piditte kaikki mitä Moses Herran palvelia teille käski, ja olette kuulleet minun ääneni kaikissa mitä minä olen teille käskenyt.
Kihai koutou i whakarere i o koutou tuakana i enei rangi e maha a tae noa mai ki tenei ra, engari i ata pupuri marie koutou i te whakahau a Ihowa, a to koutou Atua.
Ette hyljänneet teidän veljiänne isoon aikaan tähän päivään asti, ja te piditte Herran teidän Jumalanne käskyn.
Na kua mea nei a Ihowa, to koutou Atua i o koutou teina kia okioki, ka rite ki tana i korero ai ki a ratou: na reira, hoki atu, haere ki o koutou teneti, ki te whenua hoki i whiwhi na koutou, i hoatu na e Mohi, e te pononga a Ihowa ki a koutou i tawahi o Horano.
Ja nyt on Herra teidän Jumalanne antanut teidän veljillenne levon, niinkuin hän sanoi heille; palatkaat siis nyt ja menkäät teidän majoillenne perintömaahanne, jonka Moses Herran palvelia antoi teille tuolla puolella Jordania.
Otira kia mahara marie kia mahi te whakahau me te ture, i whakahau ai a Mohi, te pononga a Ihowa ki a koutou, kia aroha ki a Ihowa, ki to koutou Atua, kia haere i ana huarahi katoa, kia pupuri i ana whakahau, kia wahi hoki ki a ia, kia whakapotoa o koutou ngakau katoa, o koutou wairua katoa ki te mahi ki a ia.
Ainoastaan ottakaat visusti vaari , että te teette sen käskyn ja lain jälkeen, jonka Moses Herran palvelia on teille käskenyt, että te rakastatte Herraa teidän Jumalaanne, ja vaellatte kaikissa hänen teissänsä, ja pidätte hänen käskynsä, ja riiputte hänessä kiinni, ja palvelette häntä kaikesta teidän sydämestänne ja kaikesta teidän sielustanne.
Na ka manaaki a Hohua i a ratou, a tukua ana ratou kia haere: a haere ana ratou ki o ratou teneti.
Niin Josua siunasi heitä ja antoi heidän mennä, ja he menivät majoillensa.
Na i hoatu e Mohi he kainga i Pahana ki tetahi taanga o te iwi o Manahi: engari ki tetahi taanga i hoatu e Hohua he kainga i roto i o ratou tuakana i tenei taha o Horano, whaka te hauauru. A, i ta Hohua tukunga atu i a ratou ki o ratou teneti, i manaaki ano ia i a ratou,
Manassen puolelle sukukunnalle on Moses antanut Basanissa ja toiselle puolelle antoi Josua heidän veljeinsä keskellä tällä puolella Jordania länteen päin. Ja kuin Josua antoi heidän käydä majoillensa ja siunasi heitä,
I korero ki a ratou, i mea, Hoki atu ki o koutou teneti me nga taonga maha, me te tini noa iho o te kararehe, me te hiriwa, me te koura, me te parahi, me te rino, me te nui noa atu o te kakahu: tuwhaina atu nga taonga o o koutou hoariri ki o kout ou tuakana.
Puhui hän heille, sanoen: te tulette kotia suurella saaliilla teidän majoillenne ja sangen suurella karjalaumalla, hopialla, kullalla, vaskella, raudalla ja aivan paljoilla vaatteilla; niin jakakaat teidän vihamiestenne saalis teidän veljeinne kanssa.
Na hoki ana nga tama a Reupena, me nga tama a Kara, me tetahi taanga o te iwi o Manahi, mawehe atu ana i roto i nga tama a Iharaira i Hiro, i te whenua o Kanaana, a haere ana ki te whenua o Kireara, ki te whenua i whiwhi ai ratou, i whakawhiwhia ki a ratou e te kupu a Ihowa i whakapuakina e Mohi.
Ja niin palasivat Rubenilaiset ja Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa, ja menivät pois Israelin lasten tyköä Silosta, joka Kanaanin maalla on, menemään Gileadin maahan, perintömaahansa, jonka he olivat perineet Herran käskyn jälkeen Moseksen kautta.
Na, i to ratou taenga ki te takiwa i nga taha o Horano, ki tera i te whenua o Kanaana, ka hanga e nga tama a Reupena, e nga tama a Kara, e tetahi taanga o te iwi o Manahi, tetahi aata ki reira, ki te taha o Horano, he aata nui hei tiro hanga atu.
Ja kuin he tulivat Jordanin rajoille, jotka Kanaanin maassa ovat, rakensivat Rubenilaiset, Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa siinä lähes Jordania jalon suuren alttarin.
Na ka rongo nga tama a Iharaira e korerotia ana, Nana, kua hanga nga tama a Reupena, me nga tama a Kara, me tetahi taanga o te iwi o Manahi, i tetahi aata ki te ritenga mai o te whenua o Kanaana ki nga taha o Horano, ki te wahi i nga tama a Ihar aira.
Ja kuin Israelin lapset kuulivat sanottavan: katso, Rubenin lapset, Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ovat rakentaneet alttarin Kanaanin maata vastaan, lähes Jordanin rajoja Israelin lasten puolelle;
A, no te rongonga o nga tama a Iharaira, huihui ana te whakaminenga katoa o nga tama a Iharaira ki Hiro, i mea kia haere ki te whawhai ki a ratou.
Ja Israelin lapset kuulivat sen, ja koko Israelin lasten joukko kokoontui Silossa, menemään ylös sotimaan heitä vastaan.
Na ka tonoa atu e nga tama a Iharaira a Pinehaha tama a Ereatara tohunga ki nga tama a Reupena, ki nga tama hoki a Kara, a ki tetahi taanga o te iwi o Manahi, ki te whenua o Kireara;
Ja Israelin lapset lähettivät Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tykö Gileadin maahan Pinehaan, papin Eleatsarin pojan,
Me etahi rangatira kotahi tekau hoki hei hoa mona, tatakikotahi te rangatira o ia koromatua, o ia koromatua o nga iwi katoa o Iharaira; he ariki hoki ratou, ia tangata, ia tangata, no nga whare o o ratou matua i roto i nga mano o Iharaira.
Ja kymmenen ylimmäistä päämiestä hänen kanssansa, yhden päämiehen kustakin isänsä huoneesta, kaikista Israelin sukukunnista, joista kukin oli isäinsä huonetten päämies Israelin tuhanten ylitse.
Na haere ana ratou ki nga tama a Reupena, ki nga tama a Kara, ki tetahi taanga hoki o te iwi o Manahi, ki te whenua o Kireara, a ka korero ki a ratou, ka mea,
Ja he tulivat Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tykö Gileadin maahan ja puhuivat heidän kanssansa, sanoen:
Ko te korero tenei a te whakaminenga katoa a Ihowa, He aha tenei hara i mea nei koutou ki te Atua o Iharaira, i a koutou ka tahuri atu nei i tenei ra i te whai i a Ihowa, ka hanga nei i tetahi aata ma koutou, hei mahi tutu ma koutou ki a Ihowa?
Näin kaikki Herran kansa käski teille sanoa: mikä on se rikos, jolla te olette rikkoneet Israelin Jumalaa vastaan, kääntääksenne itsenne tänäpäivänä Herrasta pois, rakentaen itsellenne alttaria, asettaaksenne teitänne tänäpäivänä Herraa vastaan.
He nohinohi rawa ianei ki a tatou te haranga ki a Peoro, kahore ano nei i horoia atu i a tatou a tae noa mai ki tenei ra, ahakoa ra i pa he mate uruta ki te whakaminenga a Ihowa,
Vähäkö meillä on Peorin pahuudesta, josta emme puhtaat ole hamaan tähän päivään asti? josta myös rangaistus tuli Herran kansan päälle.
E tahuri ke nei koutou i tenei ra i te whai i a Ihowa? Na ki te mea ka tutu koutou i tenei ra ki a Ihowa, tera ia e riri apopo ki te whakaminenga katoa o Iharaira.
Ja te käännätte itsenne tänäpäivänä Herrasta pois; niin tapahtuu, että panette itsenne tänäpänä Herraa vastaan, niin pitää huomenna hänen vihansa palaman koko Israelin kansan päälle.
Otiia mehemea he poke te whenua e noho nei koutou, haere ake ki te whenua e nohoia ana e Ihowa, kei reira nei e tu ana te tapenakara o Ihowa, a ka noho i waenganui i a matou: engari kaua e tutu ki a Ihowa, kaua ano hoki e tutu ki a matou, i a ko utou ka hanga nei i tetahi aata ke atu ma koutou i te aata a Ihowa, a to tatou Atua.
Jos te luulette, että teidän perintömaanne on saastainen, niin tulkaat tänne ylitse Herran perintömaahan, jossa Herran maja on, ja ottakaat perintö meidän seassamme ja älkäät asettako teitänne Herraa vastaan ja meitä vastaan, rakentaen teillenne alttarin, paitsi Herran meidän Jumalamme alttaria.
Kahore ianei a Akana, te tama a Tera i taka ki te hara i te mea kanga, a tau ana te riri ki runga ki te whakaminenga katoa o Iharaira? a kihai i mate ko taua tangata anake mo tona hara.
Eikö Akan Seran poika tehnyt raskaasti syntiä kirotussa, ja viha tuli koko Israelin ylitse ja ei hän yksin hukkunut pahuudessansa.
Katahi ka whakahoki nga tama a Reupena, nga tama a Kara, me tetahi taanga o te iwi o Manahi, ka mea ki nga ariki o nga mano o Iharaira,
Niin vastasivat Rubenin ja Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ja sanoivat Israelin tuhanten päämiehille:
Ko Ihowa, ko te Atua o nga atua, ko Ihowa, ko te Atua o nga atua, e mohio ana ia, ko Iharaira hoki ka mohio ano ia; mehemea na te tutu, mehemea ranei na te hara ki a Ihowa, penei kaua matou e whakaorangia e koe i tenei ra,
Herra väkevä Jumala, Herra väkevä Jumala tietää sen, ja Israel myös mahtaa itse tietää; jos me olemme langenneet pois ja syntiä tehneet Herraa vastaan, niin älkäät auttako hän meitä tänäpäivänä.
I hanga ai e matou tetahi aata hei tahuritanga ketanga i muri i a Ihowa; mehemea ranei hei whakaekenga mo te tahunga tinana mo te whakahere ranei, hei meatanga ranei mo etahi patunga mo te pai, ma Ihowa ake ano e rapu utu;
Ja jos me olemme alttarin rakentaneet, kääntääksemme meitämme Herrasta pois ja uhrataksemme sen päällä polttouhria ja ruokauhria, taikka tehdäksemme kiitosuhria sen päällä, niin etsiköön sitä Herra.
Mehemea ranei kahore i meatia e matou tenei mea i runga i te tupato, me te ata whakaaro, ka ki, Apopo ake nei ka korero mai a koutou tama ki a matou tama, ka mea, He aha ta koutou kei a Ihowa, kei te Atua o Iharaira?
Ja jos emme paljo ennemmin ole sitä tehneet sen asian pelvon tähden, sanoen: tästälähin mahtaa teidän lapsenne sanoa meidän lapsillemme: mitä teidän on tekemistä Herran Israelin Jumalan kanssa?
Kua whakatakotoria nei hoki e Ihowa a Horano hei rohe ki waenganui o matou, o koutou, e nga tama a Reupena, e nga tama a Kara; kahore o koutou wahi i roto i a Ihowa: pena ka meinga e a koutou tama a matou tama kia mutu te wehi i a Ihowa.
Herra on pannut Jordanin rajamaaksi meidän ja teidän välillemme, te Rubenin ja Gadin lapset; ei ole teillä yhtään osaa Herrassa: ja niin teidän lapsenne saattavat pois meidän lapsemme Herraa pelkäämästä.
Koia matou i mea ai, Tena, tatou ka haere, ka hanga i tetahi aata ma tatou, ehara i te mea mo nga tahunga tinana, mo nga patunga tapu ranei:
Sentähden me sanoimme: tehkäämme se meillemme, rakentakaamme alttari, ei uhriksi eli polttouhriksi,
Engari kia ai tena mea hei kaiwhakaatu ki a matou, ki a koutou, ki o tatou uri hoki i muri i a tatou, kia mahi ai tatou i nga mahi a Ihowa ki tona aroaro, i a tatou tahunga tinana, i a tatou patunga tapu, i a tatou whakahere mo te pai; kei mea a koutou tama ki a matou tama a ko ake nei, Kahore o koutou wahi i roto i a Ihowa.
Mutta todistukseksi meidän ja teidän vaiheellamme, ja meidän sukumme meidän jälkeemme, tehdäksemme Herran palvelusta hänen edessänsä meidän polttouhrillamme, kiitosuhrillamme ja muilla uhreillamme; ja teidän lapsenne ei pidä tästälähin sanoman meidän lapsillemme: ei ole teillä yhtään osaa Herrassa.
Koia matou i mea ai, Na tenei ake, kei ta ratou meatanga pera ki a tatou, ki o tatou uri ranei, na ka mea tatou, Titiro ki te mea e rite ana ki te aata a Ihowa, i hanga e o matou matua, ehara i te mea mo nga tahunga tinana, mo nga patunga tapu r anei; engari hei kaiwhakaatu i waenganui i a matou, i a koutou.
Sillä me sanoimme: se olkoon, kuin he niin sanovat meille, taikka meidän lapsillemme tästedes, niin me taidamme sanoa: katsokaat vertausta Herran alttariin, jonka meidän vanhempamme tehneet ovat, ei polttouhriksi taikka teurasuhriksi vaan todistukseksi teidän ja meidän vaiheellamme.
Aue, kia tutu matou ki a Ihowa! kia tahuri atu i tenei ra i muri i a Ihowa, ki te hanga i tetahi aata mo nga tahunga tinana, mo nga whakahere, mo nga patunga tapu ranei, hei mea ke atu i te aata a Ihowa, a to tatou Atua, i mua mai o tona tapenak ara!
Pois se meistä, että me asetamme itsemme Herraa vastaan, ja käännymme tänäpäivänä hänestä pois, ja rakennamme alttarin polttouhriksi, ruokauhriksi ja muuksi uhriksi, paitsi Herran meidän Jumalamme alttaria, joka on hänen majansa edessä.
Na, i te rongonga o Pinehaha tohunga, ratou ko nga rangatira o te whakaminenga, ara ko nga upoko o nga mano o Iharaira, ki nga kupu i korerotia e nga tama a Reupena, ratou ko nga tama a Kara, ko nga tama a Manahi, ka pai ki a ratou.
Kuin Pinehas pappi ja kansan ylimmäiset ja Israelin tuhanten päämiehet, jotka olivat hänen kanssansa, kuulivat nämät sanat, jotka Rubenin, Gadin ja Manassen lapset sanoivat, kelpasi se heille sangen hyvin.
Katahi ka mea a Pinehaha tama a Ereatara tohunga ki nga tama a Reupena ratou ko nga tama a Kara, ko nga tama a Manahi, No tenei ra matou i mohio ai, kei waenganui i a tatou a Ihowa, ina hoki kihai koutou i taka ki tenei hara ki a Ihowa: na kua w hakaora nei koutou i nga tama a Iharaira i te ringa o Ihowa.
Ja Pinehas papin Eleatsarin poika sanoi Rubenin, Gadin ja Manassen lapsille: tänäpänä ymmärsimme me Herran olevan meidän kanssamme, ettette syntiä tehneet tällä rikoksella Herraa vastaan: nyt te vapahditte Israelin lapset Herran kädestä.
Katahi ka hoki a Penehaha tama a Ereatara tohunga, me nga rangatira, i nga tama a Reupena ratou ko nga tama a Kara i te whenua o Kireara, ki te whenua o Kanaana, ki nga tama a Iharaira, ki te whakahoki i te korero ki a ratou.
Niin meni Pinehas papin Eleatsarin poika, ja ylimmäiset Gileadin maalta, Rubenin ja Gadin lasten tyköä Kanaanin maahan jälleen Israelin lasten tykö ja sanoi sen heille.
A pai tonu te korero ki nga tama a Iharaira: na whakapai atu ana nga tama a Iharaira ki te Atua, kihai hoki ratou i mea ano kia haere ki runga ki te whawhai ki a ratou, ki te huna i te whenua e nohoia ana e nga tama a Reupena, ratou ko nga tama a Kara.
Niin se kelpasi hyvin Israelin lapsille, ja Israelin lapset kunnioittivat Jumalaa ja ei enää sanoneet, että he tahtoivat sinne mennä heitä vastaan sotaväen kanssa maata hävittämään, jossa Rubenin ja Gadin lapset asuivat.
Na huaina iho taua aata e nga tama a Reupena, ratou ko nga tama a Kara, ko Eri: i mea hoki ratou, Hei kaiwhakaatu tena mea ki waenganui i a tatou, ko Ihowa te Atua.
Ja Rubenin ja Gadin lapset kutsuivat sen alttarin, että se olis todistukseksi meidän välillämme, ja että Herra on Jumala.