Job 39

E mohiotia ana ranei e koe te wa e whanau ai nga koati mohoao o te kamaka? E kitea putia ana ranei e koe te wa e whakamamae ai nga hata?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

E taua ano ranei e koe nga marama e rite ana i a ratou? E mohio ana ranei koe ki te wa e whanau ai ratou?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Tuohu ana ratou, kua puta mai a ratou kuao, akiritia mai ana e ratou o ratou mea whakapouri.

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

E pai ana te ahua o a ratou kuao, e tupu ana i te parae; ka haere atu ratou, a kahore e hoki mai ano.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Na wai i tuku te kaihe mohoao kia haere noa atu; nga here o te kaihe mohoao, na wai i wewete?

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Ko te whare i whakaritea nei e ahau mona, ko te koraha: ko ona nohoanga ko te wahi titiohea.

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Whakahaweatia iho e ia te ngangau o te pa; e kore ia e rongo ki te reo o te kaiakiaki.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Ko tona wahi kai kei te tuahiwi o nga maunga, e rapua ana e ia nga mea matomato katoa.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

E pai ranei te unikanga kia mahi ki a koe? Kei tau takotoranga kai ranei he moenga mona?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

E herea ranei e koe te unikanga ki tona taura i te awa parautanga? E rakarakatia ranei e ia nga raorao me tana whai ano i a koe?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

E whakawhirinaki atu ranei koe ki a ia, no te mea e nui ana tona kaha? E whakarerea atu ranei e koe tau mahi mana?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

E whakapono atu ranei koe mana au hua e whakahoki mai; mana e kohikohi mai ki tau patunga witi?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

E whakamanamana ana te parirau o te otereti; otira he atawhai ano ranei ta ona hou, ta ona raukura?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

E whakarerea ana e ia ona hua ki te whenua, whakamahanatia iho e ia ki te puehu,

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Wareware ake ia tera pea e pepe i te waewae, e takahia ranei e te kirehe o te parae.

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

He mea pakeke ia ki ana pi me te mea ehara i a ia: ahakoa ka maumauria tana mahi, kahore ona manawapa;

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

No te mea i whakakahoretia e te Atua he ngakau mahara mona, kihai hoki i homai he whakaaro ki a ia.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

I te wa e maranga ai ia ki runga, whakahaweatia iho e ia te hoiho raua ko tona kaieke.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Nau ranei i hoatu tona kaha ki tae hoiho? Nau ranei tona kaki i whakakakahu ki te huruhuru?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Nau ranei ia i mea kia pekepeke, kia pera me te mawhitiwhiti? He hanga whakawehi te kororia o tona whewhengu.

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

E hukari ana ia ia te raorao, me te koa ano ki tona kaha: tika tonu ia ki te hunga mau patu.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Whakahawea ana ia ki te wehi, kahore ona mataku; e kore ano ia e nunumi mai i te hoari.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Papa ana te papa pere ki tona taha, te tao e rarapa ana, me te timata.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

E horomia ana e ia te whenua, me te ngangau me te riri; kahore ia i te whakapono ko te reo tera o te tetere.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Ka tangi ana te tetere ka mea ia, Ha, ha! I tawhiti ano ka hongia e ia te pakanga, te whatitiri o nga rangatira, me te hamama.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

He mohio nou i rere ai te kahu, i roha ai i ona parirau, i anga ai whaka te tonga?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Nau te kupu i kake ai te ekara? i hanga ai e ia tana ohanga ki te wahi tiketike?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Noho ana ia i runga i te kamaka, kei reira tona kainga, kei te kamaka keokeo, kei te pa kaha.

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

A rapua ana e ia he kai i reira; e kite atu ana ona kanohi i tawhiti.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

Horomititia ake ana hoki nga toto e ana pi; a ko te wahi i nga tupapaku,, kei reira ano ia.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.