Job 28

He rua hoki to te hiriwa e puta mai ai, he wahi ano to te koura e whakarewaina ai.

Hopialla on hänen lähtemisensä, ja kullalla sia, jossa valetaan.

He mea tango mai te rino no roto i te whenua; no te kamaka te parahi, he mea whakarewa.

Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan.

E whakatakotoria ana e te tangata he mutunga mai mo te pouri, e rapua ana e ia ki te tino tutukitanga atu nga kohatu o te pouri, o te atarangi o te mate.

Pimeydelle asetti hän lopun, ja kaiken täydellisyyden hän tutki, niin myös kiven, joka paksussa pimeydessä on, ja kuoleman varjon.

E pakaruhia mai ana e ia he rua i ko ake o nga nohoanga tangata; kua wareware ratou i te waewae e haere ana; he tawhiti i te tangata to ratou tarenga, e piu atu ana, e piu ana mai.

Siitä vuotaa senkaltainen osa, että ympäriasuvaiset ei taida siitä jalkaisin käydä ylitse: se tyhjetään ihmisiltä ja vuotaa pois.

Ko te whenua, e puta mai ana he taro i roto i a ia: a e hurihia ake ana a raro iho ano he ahi.

Vilja kasvaa maasta, jonka alla se muutetaan niinkuin tuulelta.

Hei wahi mo nga hapira ona kohatu, he puehu koura ano tona.

Saphiri löydetään muutamista paikoista, ja maan kokkareita, joissa kultaa on.

He ara tena kahore i mohiotia e te manu, kiano i kitea e te kanohi o te whatura.

Sitä polkua ei ole yksikään lintu tuntenut, eikä variksen silmä nähnyt.

Kahore nga kirehe whakahi kia takahi i taua ara kahore hoki a reira kia haerea e te raiona tutu.

Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotkuneet, eikä jalopeura käynyt sen päällä.

E pa atu ana tona ringa ki te kiripaka; hurihia ake e ia nga take o nga maunga.

Kädellä kallioon ruvetaan, ja vuoret ylösalaisin kukistetaan.

E tapahia ana e ia he awa i roto i nga kamaka, a e kite ana tona kanohi i nga mea utu nui katoa.

Ojat lasketaan kallioista, ja kaikkein kalliimmatkin näkee silmä.

E herea ana e ia nga awa kei maturuturu; e whakaputa mai ana hoki i nga mea ngaro ki te marama.

Virrat estetään juoksemasta, ja ne ilmoitetaan, mitkä näissä peitetyt ovat.

E kitea ia ki hea te whakaaro nui? kei hea hoki te wahi o te mohio?

Mutta kusta taito löydetään, ja kussa on ymmärryksen sia?

E kore te tangata e mohio ki tona utu, e kore ano taua hanga e kitea ki te whenua o te ora.

Ei yksikään ihminen tiedä hänen siaansa, eikä löydeta elävien maasta.

E ki ake ana te rire, Kahore i ahau; e ki mai ana hoki te moana, Kahore i ahau.

Syvyys sanoo: ei se ole minussa, ja meri sanoo: ei se ole minun tykönäni.

E kore e hokona ki te koura, e kore ano hoki e taea te pauna te hiriwa hei utu mona.

Ei hänestä anneta kultaa, eikä hopiaa punnita sen hinnaksi.

E kore e taea te whakarite ki te koura o Opira, ki te onika utu nui, ki te hapira.

Ei Ophirin kulta, eli kalliit Onikin ja Saphirin kivet ole verratut hänen kanssansa.

E kore e rite te koura, te kohatu piata ki a ia: e kore e hokona ki nga oko koura parakore.

Kulta ja kallis kivi ei taideta siihen verrattaa, eikä se taideta vaihetettaa kultaisiin astioihin.

E kore e whakahuatia te kaoa, nga peara ranei; hira ake hoki te utu o te whakaaro nui i to te rupi.

Ramot ja Gabis ei ole mitään sen suhteen: se pidetään kalliimpana päärlyjä.

E kore te topaha o Etiopia e rite ki a ia, e kore e tau te koura parakore hei utu.

Topatsi Etiopiasta ei ole siihen verrattava, ja puhtain kulta ei maksa mitään sen suhteen.

Ka haere mai ra i hea te whakaaro nui? Kei hea te wahi o te matau?

Kusta siis taito tulee? ja kussa on ymmärryksen sia?

He mea huna atu na hoki i nga kanohi o nga mea ora katoa, ngaro rawa i nga manu o te rangi.

Hän on peitetty kaikkein elävien silmistä, ja salattu taivaan linnuiltakin.

E ki ake ana te whakangaromanga raua ko te mate, i hakiri o maua taringa ki tona rongo.

Kadotus ja kuolema sanovat: me olemme korvillamme kuulleet hänen sanomansa.

E mohio ana te Atua ki tona ara, kua kite ano ia i tona wahi.

Jumala tietää hänen tiensä, ja hän tuntee hänen siansa.

E titiro ana hoki ia ki nga pito o te whenua, e kite ana ia i nga mea i raro i te rangi, a puta noa;

Sillä hän katselee maan ääriin, ja näkee kaikki, mitä taivaan alla on,

E mea ana i te whakataimaha mo te hau; ae, e mehua ana ia i nga wai ki te mehua.

Niin että hän antaa tuulelle hänen painonsa ja vedelle hänen mittansa.

I a ia e whakatakoto ana i te tikanga mo te ua, i te huarahi mo te uira o te whatitiri,

Koska hän asetti sateelle määrän ja pitkäisen tulen leimauksille hänen tiensä,

Ka kitea e ia i reira, a whakapuakina mai ana; i whakaukia e ia, a ata rapua ana e ia.

Silloin näki hän sen ja luki sen: hän valmisti sen ja myös tutki sen,

A ka mea ia ki te tangata, Na, ko te wehi ki te Ariki, ko te whakaaro nui tena; a ko te mawehe atu i te kino, koia te matauranga.

Ja sanoi ihmiselle: katso, Herran pelko on taito; ja karttaa pahaa on ymmärrys.