Isaiah 4

E mau ano nga wahine tokowhitu ki te tangata kotahi i taua ra, a ka mea, Ko ta matou taro ano hei kai ma matou, ko o matou kakahu ano hei kakahu mo matou; ko tou ingoa noa kia whakahuatia mo matou; tangohia atu e koe to matou ingoa kino.

Ja seitsemän vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa; anna meitä ainoastaan sinun nimelläs nimitettää, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois.

I taua ra tera e ataahua te peka o Ihowa, e kororia rawa, a ka mamaru te hua o te whenua, ka whakapaipai, hei mea ma nga morehu o Iharaira.

Sinä päivänä on Herran vesa oleva rakas ja kallis; ja maan hedelmä jalo ja kaunis niiden tykönä, jotka Israelista vapahdetaan.

Na, ko te tangata i toe ki Hiona, i mahue ki Hiurharama, ka kiia he tapu, ara nga tangata katoa kua oti te tuhituhi ki roto ki te hunga ora i Hiruharama:

Ja on tapahtuva, että se joka Zionissa jäljellä on, ja se joka Jerusalemissa jäänyt on, pitää pyhäksi kutsuttaman; jokainen kuin kirjoitettu on eläväin seassa Jerusalemissa.

Ina oti te paru o nga tamahine o Hiona te horoi e te Ariki, ina purea e ia nga toto o Hiruharama i roto i a ia, ki te wairua o te whakawa, ki te wairua tahutahu.

Silloin Herra pesee Zionin tytärten saastaisuuden, ja viruttaa Jerusalemin verenviat hänestä pois, tuomitsevan ja polttavan hengen kautta.

A ka hanga e Ihowa ki runga ki te nohoanga katoa o Maunga Hiona, ki runga ano hoki i ona huihuinga, he kapua me te paowa i te awatea, he aho no te ahi murara i te po; no te mea ka horahia he hipoki ki runga katoa o te kororia.

Ja Herra saattaa kaiken Zionin vuoren asumisen ylitse, ja kussa ikänä se koottu on, päivällä pilven ja savun, ja tulen paisteen yöllä palamaan; sillä suojelus pitää oleman kaiken kunnian ylitse.

A ka ai he tihokahoka hei whakamarumaru i te awatea mo te werawera, hei rerenga atu hoki, hei whakaruru mo te tupuhi, mo te ua.

Ja maja pitää oleman päivän varjoksi hellettä vastaan, ja turva ja varjelus rajuilmaa ja sadetta vastaan.