Hosea 14

Hoki mai, e Iharaira, ki a Ihowa, ki tou Atua: kua taka hoki koe i tou he.

Käänny, Israel, Herran sinun Jumalas tykö; sillä sinä olet langennut sinun pahain tekois tähden.

Tikina etahi kupu ma koutou, tahuri mai hoki ki a Ihowa: mea atu ki a ia, Whakakahoretia katoatia atu te he, kia manako mai ki te mea pai: a ka hoatu e matou ano he puru te whakahere, ara o matou ngutu.

Ottakaat teillenne nämät sanat, ja kääntykäät Herran tykö, ja sanokaat hänelle: Anna meille kaikki synnit anteeksi, ja tee meille hyvin, niin me uhraamme sinulle meidän huultemme mullit.

E kore matou e ora i a Ahuru; e kore matou e eke hoiho, a heoi ano a matou kianga atu ki te mahi a o matou ringa, Ko koutou o matou atua: e arohaina ana hoki te pani e koe.

Ei Assur meitä auta, emme myös tahdo enään astua orhitten päälle, emmekä sano enään meidän käsialallemme: Te olette meidän jumalamme; sillä sinun tykönäs löytää orpo armon.

Ka rongoatia e ahau to ratou tahuri ke, ka aroha ahau ki a ratou, he mea utukore: no te mea kua tahuri toku riri i a ia.

Niin minä taas olen parantava heidän erhetyksensä, mielelläni minä heitä rakastan; sillä minun vihani on käännetty heistä pois.

Ko taku ki a Iharaira ka rite ki te tomairangi; ka rite tona tupu ki to te rengarenga, te totoro o ona pakiaka ka rite ki to Repanona.

Minä tahdon Israelille olla niinkuin kaste, että hän kukoistaa niinkuin kukkanen, ja hänen juurensa leviävät niinkuin Libanon.

Ka tautoro ona manga, ka rite tona ataahua ki to te oriwa, tona kakara ki to Repanona.

Hänen oksansa pitää hajooman, että hän itse olis ihanainen niinkuin öljypuu, ja hänen pitää hajuaman niinkuin Libanon.

Ko te hunga e noho ana i raro i tona marumaru ka hoki mai: ka ora ake ratou, ka pera me te witi, ka rite to ratou tupu ki to te waina: ko tona kakara ka rite ki to te waina o Repanona.

Ja heidän pitää taas istuman hänen varjonsa alla, ja jyvistä itsensä ravitseman, ja kukoistuman niinkuin viinapuu. Ja hänen muistonsa pitää niinkuin Libanonin viina oleman.

Tera a Eparaima e ki, Hei aha ake maku nga whakapakoko? kua rongo ahau ki a ia, kua kite i a ia; ko toku rite kei te kauri matomato. Ka kitea ki ahau he hua mou.

Ephraim (sanokaan): Mitä minun on enää epäjumalain kanssa? Minä tahdon häntä kuulla ja katsoa; minä tahdon olla niinkuin viheriäinen honka; minussa pitää sinun hedelmäs löydettämän.

Ko wai te mea whakaaro nui hei matau ki enei mea? ko wai te mea tupato e mohiotia ai? tika tonu hoki nga ara a Ihowa, a ka haere te hunga tika i reira, ka taka ia te hunga he i reira.

Kuka on viisas, että hän näitä ymmärtäis? Ja ymmärtäväinen, joka näitä huomaitsis? Sillä Herran tiet ovat oikiat, ja vanhurskaat vaeltavat niillä, mutta ylitsekäymärit niissä lankeevat.