Hebrews 10

I te mea ko to te ture he atarangi no nga mea pai e puta ana mai i muri, ehara i te ahua pu o aua mea, e kore e whai mana i aua patunga tapu e whakaeketia tonutia ana e ratou i tenei tau, i tenei tau, e tino tika ai te hunga e whakatata ana.

Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.

Penei e kore ranei e mutu te whakaeke? me i oti hoki te hunga nana taua karakia te mea kia ma, kua kore o ratou mahara ki nga hara?

Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.

I aua patunga tapu ia e hokihoki ana te mahara ki nga hara i ia tau, i ia tau.

Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.

E kore hoki e tau ma nga toto o nga puru, o nga koati e whakakahore nga hara.

Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.

Na reira i a ia e haere mai ana ki te ao, ka mea ia, Kihai i matenuitia e koe te patunga tapu me te whakahere, kua rite mai i a koe he tinana moku.

Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;

Kihai koe i ahuareka ki nga tahunga tinana ki nga whakahere hara:

Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.

Katahi ahau ka mea atu, Tenei ahau te haere atu nei, kei roto i te upoko o te pukapuka te tuhituhinga moku, ki te mea i tau i pai ai, e te Atua.

Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.

I tana meatanga i mua ake, Kihai koe i matenui ki te patunga tapu, ki te whakahere, ki nga tahunga tinana, ki nga whakahere hara, kahore ano hoki ou ahuareka mai, he mea nei e tapaea ana i runga i te ture;

Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan,)

Katahi ia ka mea, Tenei ahau te haere atu nei ki te mea i tau i pai ai, e te Atua. E tangohia ana e ia te tuatahi, kia whakaturia ai e ia te tuarua.

Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.

Na taua pai nei i oti ai tatou te whakatapu, he meatanga na te tapaenga atu kotahi o te tinana o Ihu Karaiti.

Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.

Na, ko nga tohunga katoa, e tu ana ratou, e minita ana i tenei ra, i tenei ra, he maha ano hoki a ratou whakaekenga atu i aua patunga tapu ra ano, e kore rawa nei e tau hei tango i nga hara:

Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.

Ko tenei ia, kotahi nei tana patunga tapu i whakaeke atu ai mo nga hara, noho tonu atu i te ringa matau o te Atua;

Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,

I muri nei he tatari tana kia waiho ra ano ona hoariri hei takahanga mo ona waewae.

Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.

Kotahi nei hoki tana whakahere, a tika tonu i a ia ake ake te hunga ka oti te whakatapu.

Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.

Hei kaiwhakaatu ano te Wairua Tapu mo tenei ki a tatou: i muri mai i tana kiinga mai,

Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:

Ko te kawenata tenei e whakaritea e ahau ki a ratou i muri i aua ra, e ki ana te Ariki, ka hoatu e ahau aku ture ki o ratou ngakau, ka tuhituhia hoki e ahau ki o ratou hinengaro; a ka mea ano ia,

Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,

E kore hoki e maharatia e ahau o ratou hara, o ratou kino a mua ake.

Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.

Na, ki te murua enei, kahore he whakahere mo nga hara i muri iho.

Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.

Na, e oku teina, ka ai nei nga toto o Ihu hei take e maia ai tatou te tomo ki te tino wahi tapu;

Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.

Hei ara hou mo tatou, ara hei ara ora, he mea whakatapu nana, e tika atu ana na te arai, ara na tona kikokiko;

Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,

A, i te mea he nui to tatou tohunga mo te whare o te Atua;

Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;

Kia whakatata atu tatou, i runga i te ngakau pono, i te whakapono e tino u ana, he mea tauhiuhi te ngakau, kia kore ai te hinengaro kino, he mea horoi ano hoki te tinana ki te wai marama.

Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,

Kia mau ta tatou whakaae ki te mea e tumanakohia atu nei, kei ngaueue; he pono hoki ta te kaiwhakaari mai;

Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),

Kia whai whakaaro ano tatou tetahi ki tetahi, kia whakaohokia te aroha me nga mahi pai:

Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,

Kei mahue te huihui i a tatou ano, kei pera me te hanga a etahi; engari me whakahauhau tetahi i tetahi: kia nui rawa ano hoki i te mea ka kite koutou ka tata te ra.

Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.

Ki te hara hoki tatou i muri iho i to tatou whiwhinga ki te matauranga ki te pono, kahore atu hoki he patunga tapu i mahue mo nga hara;

Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,

Engari ka tatari ahua mataku ki te whakawa, ki te riri kino ano na te ahi, e whakangaromia ai nga hoariri.

Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.

Ko te tangata i takahi i te ture a Mohi kihai i tohungia, ka mate i runga i te kupu a nga kaiwhakaatu tokorua, tokotoru ranei:

Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.

Ki to koutou whakaaro, e kore ranei e tika kia rahi ake te whiu mo te tangata i takahia ai te Tama a te Atua, i meinga ai hei mea noa nga toto o te kawenata i whakatapua ai ia, a whakaiti ana i te Wairua o te aroha noa?

Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?

E matau ana hoki tatou na wai tenei kupu, Maku te rapu utu; maku te hoatu utu, e ai ta te Ariki: me tenei ano, E whakawa te Ariki mo tana iwi.

Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.

He mea mataku te taka ki roto ki nga ringaringa o te Atua ora.

Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.

Engari kia mahara ki nga ra o mua, i a koutou i whakamaramatia ra, he nui noa atu nga rauhanga a te mate, i whakaririka kau na koutou;

Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:

Ko tetahi wahi, i a koutou i meinga e nga tawainga, e nga tukinotanga hei mea matakitaki; ko tetahi wahi, i a koutou i meinga hei hoa mo te hunga i peratia.

Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.

I mamae tahi hoki koutou me te hunga i te herehere, i hari hoki ki te pahuatanga o o koutou taonga, i mahara hoki tera atu he taonga mo koutou, he mea pai ake, he mea pumau tonu.

Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.

Na, kaua e whakarerea to koutou maia, he rahi hoki tona utu.

Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.

Ko te mea hoki hei matenuitanga ma koutou he manawanui; kia oti ai i a koutou te mahi ta te Atua i pai ai, e riro tonu ai i a koutou nga mea i whakaaria mai ra.

Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.

Potopoto kau ake hoki, a ka tae mai tenei e haere mai nei, e kore ano e whakaroa.

Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.

Ma te whakapono ia e ora ai te tangata tika: a ki te hoki tetahi ki muri, e kore toku wairua e ahuareka ki a ia.

Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.

Otiia ehara tatou i te hunga e hoki ana ki muri, ki te whakangaromanga, engari no te hunga e whakapono ana, a ora ana te wairua.

Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.