Genesis 7

Na ka mea a Ihowa ki a Noa, haere mai koutou ko tou whare katoa ki roto ki te aaka; kua kite hoki ahau i a koe he tika ki toku aroaro i tenei whakatupuranga.

Ja Herra sanoi Noalle: mene sinä ja koko sinun huonees arkkiin: sillä sinun minä olen nähnyt hurskaaksi minun edessäni tällä ajalla.

Tangohia e koe etahi o nga kirehe pokekore, kia takiwhitu, te toa me tana uha: o nga kararehe poke hoki, kia takirua, te toa me tana uha:

Kaikista puhtaista eläimistä ota tykös seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, mutta saastaisista eläimistä kaksin, koiras ja naaras.

Me nga manu ano hoki o te rangi, kia takiwhitu, te toa me te uha; kia ora ai he uri ki runga ki te mata o te whenua katoa.

Niin myös taivaan linnuista seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, että siemen jäis elämään koko maan päällä.

Kia whitu ake hoki nga ra ka meatia e ahau kia ua te ua ki runga ki te whenua, kia wha tekau nga ra, kia wha tekau nga po; a ka whakangaromia atu e ahau i runga i te mata o te whenua nga mea ora katoa i hanga e ahau.

Sillä vielä seitsemän päivän perästä annan minä sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja hukutan maan päältä kaikki elävät luontokappaleet, jotka minä tehnyt olen.

A rite tonu ta Noa i mea ai ki a Ihowa katoa i whakahau ai ki a ia.

Ja Noa teki kaiken sen jälkeen kuin Herra hänelle käski.

Na e ono rau nga tau o Noa i te putanga mai o te waipuke ki runga ki te whenua.

Ja Noa oli kuudensadan ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan päälle.

Na ka tomo a Noa ratou tahi ko ana tama, ko tana wahine, ko nga wahine hoki a ana tama, ki roto ki te aaka, i te wehi i nga wai o te waipuke.

Ja Noa meni arkkiin poikinensa, emäntinensä, ja hänen poikainsa emännät hänen kanssansa, vedenpaisumisen edestä.

Me etahi o nga kirehe pokekore, o nga kirehe poke hoki, o nga manu, o nga mea katoa ano hoki e ngokingoki ana i runga i te whenua;

Puhtaista eläimistä ja saastaisista, ja linnuista ja kaikista, kuin matelevat maan päällä,

I haere tatakirua ratou ki roto ki te aaka ki a Noa, te toa me te uha, i pera tonu me ta te Atua i whakahau ai ki a Noa.

Menivät Noan tykö arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Herra Noalle käskenyt oli.

Na i muri iho i nga ra e whitu ka puta mai nga wai o te waipuke ki runga ki te whenua.

Ja tapahtui, koska seitsemän päivää kuluneet olivat, tuli vedenpaisumus maan päälle.

No te ono rau o nga tau o te oranga o Noa, no te rua o nga marama, no te tekau ma whitu o nga ra o te marama, no taua rangi ano i pakaru mai ai nga matapuna katoa o te rire nui, a ka whakatuwheratia nga matapihi o te rangi.

Kuudennella sadalla ajastajalla Noan ijästä, toisella kuukaudella, seitsemäntenätoista kymmenentenä päivänä kuusta, sinä päivänä kuohuivat kaikki syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.

A e wha tekau nga ra, e wha tekau nga po, i ua ai te ua ki runga ki te whenua.

Ja maan päälle satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

No taua rangi pu ano i tomo ai a Noa, ratou ko Hema, ko Hama, ko Iapeta, nga tama a Noa, ratou tahi ko te wahine a Noa, ko nga wahine tokotoru ano hoki a ana tama, ki roto ki te aaka;

Juuri sinä päivänä meni Noa ja Sem, ja Ham, ja Japhet, Noan pojat, ja Noan emäntä, ja kolme hänen poikainsa emäntää hänen kanssansa arkkiin.

Ratou ko nga kirehe mohoao katoa o ia ahua, o ia ahua, ko nga kararehe katoa o ia ahua, o ia ahua, ko nga mea ngoki katoa e ngokingoki nei i runga i te whenua, o ia ahua, o ia ahua, me nga manu katoa, o ia ahua, o ia ahua, me nga mea whai parira u katoa, o ia ahua, o ia ahua.

He ja kaikki pedot lajistansa, ja kaikki matelevaiset, jotka matelevat maan päällä, lajistansa, ja kaikki linnut lajistansa, kaikki lentäväiset, joilla siivet olivat.

Na ka haere ki roto ki te aaka ki a Noa, tatakirua o nga kikokiko katoa, o nga mea whai wairua ora.

Ja menivät Noan tykö arkkiin kaksittain kaikesta lihasta, jossa elävä henki oli.

Ko nga mea i haere, i haere he toa he uha o nga kikokiko katoa, he pera tonu me ta te Atua i whakahau ai ki a ai: a tutakina ana ia e Ihowa ki roto.

Je ne olivat koirakset ja naarakset kaikkinaisesta lihasta, ja menivät sisälle niinkuin Jumala hänelle käskenyt oli. Ja Herra sulki hänen jälkeensä.

A e wha tekau nga ra o te waipuke ki runga ki te whenua; a ka nui haere nga wai, ka whakamanutia ake te aaka, a ka maiangi ake ki runga i te whenua.

Silloin tuli vedenpaisumus neljäkymmentä päivää maan päälle, ja vedet paisuivat, ja nostivat arkin ylös, ja veivät korkialle maasta.

Na ka kaha nga wai, a ka tino nui haere ki runga ki te whenua; a ka tere te aaka i runga i te kare o nga wai.

Niin vedet saivat vallan, ja paisuivat sangen suuresti maan päälle, niin että arkki oli vesiajolla.

Na kua tino kaha rawa nga wai ki runga ki te whenua; a ka taupokina nga maunga teitei katoa i raro i te rangi, a puta noa.

Ja vedet saivat sangen suuren vallan, ja enänivät niin suuresti maan päälle, että kaikki korkiat vuoret koko taivaan alla peitettiin.

Kotahi tekau ma rima nga whatianga i pari ake ai nga wai; a taupokina ana nga maunga.

Viisitoistakymmentä kyynärää korkialla olivat vedet vuorten päällä, jotka he peittivät.

Na ka mate nga kikokiko katoa i korikori i runga i te whenua; te manu, te kararehe, te kirehe, nga mea ngoki katoa hoki i ngokingoki i runga i te whenua, me nga tangata katoa:

Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä matelee, linnut, karja, pedot, ja kaikki, jotka maan päällä liikkuvat, ja kaikki ihmiset.

Ko nga mea katoa kei roto nei i o ratou pongaihu te manawa ora, o nga mea katoa i te tuawhenua, i mate.

Ja kaikki, joilla elävä henki oli kuivan maan päällä, ne kuolivat.

A ngaro iho nga mea ora katoa i runga i te mata o te whenua, te tangata, te kararehe, nga mea ngokingoki, me te manu o te rangi; i whakangaromia atu ratou i runga i te whenua: a toe ake ko te kotahi o Noa, me nga mea i a ia, i roto i te aaka.

Niin hukutettiin kaikki ne, kuin maan päällä olivat, ihmisestä niin karjaan asti, ja matoihin, ja taivaan lintuihin asti, kaikki hukutettiin maan päältä, ainoastansa Noa jäi, ja ne jotka hänen kanssansa olivat arkissa.

A kotahi rau e rima tekau nga ra i huri ai nga wai ki runga ki te whenua.

Ja vedet seisoivat valtiasna maan päällä sata ja viisikymmentä päivää.